Suklaanruskeaa ja pilviä

Joulukiireiden hellitettyä keksin viimein mihin halusin käyttää Ikasyristä tilatun ruskean pilvikankaan - tytön tunikaan. Ruskeasta resorista syntyivät samalla myös legginsit ja kypärämyssy.

Pilvitunika on tehty Ottobre 4/2004 raglanhihaisen bodyn kaavalla kokoa 80. Bodyn alaosan muokkasin suoraksi ja hieman alaspäin leveneväksi. Tunikaa olisi voinut leventää paljon enemmän, jotta se ei olisi niin tyköistuva ja istuisi paremmin myös vaipan kanssa. Kauluksesta tein talvea ajatellen korkean, mutta tunikan tyyliin sopisi varmaan paremmin matalampi kaulus.

Kypärämyssy on tehty Pikku-Auringosta ostetusta ruskeasta resorista. Kaavana on käytetty Ottobren lohikäärmelakin ilmaiskaavaa koko 46. Kypärämyssy oli nopea ja helppo tehdä, näitä täytyy tehdä lisää sitä mukaa kun tyttö kasvaa :)

Ruskeat legginsit noudattavat tuttua ja turvallista linjaa, eli tein ne L&B legginsien pohjalta piirrettyillä kaavoilla.

Joulupaketteihin paita ja minimimmin mamman neppari-imu

Joulukiireiden ja touhujen keskellä löysin pienen hetken aikaa, jonka käytin lahjaompeluksiin. Naapurin 1,5 v. pojalle ompelin turkoosin askelpaidan. Turkoosi kangas on Jätti-Rätin resoria ja tummansininen resori on tilattu aikanaan Kangastukusta. Mariininsininen kangasväri ja jalanjälkisapluuna on ostettu Sinooperista. Kaavana käytin Ottobre 6/2009 Nighl Owls paidan kaavaa.

Pakettiin päätyi myös minimimmin mamman neppari-imu. Tällä kertaa päälikankaana ulospäin leppäkerttukuvioitu vaaleansininen flanelli ja sisäpuolella vaaleansininen yksivärinen flanelli. Imuina perinteisesti 2 kaksinkertaista bambuläppää ja mikrokuituimu kaksinkertaisesta mikrokuitufroteesta.

Minimimmin mamman neppari-imut osa II

Pikkujoulujen jälkimainingeissa valmistui muutama minimimmin mamman neppari-imu. Ensimmäinen minimimmin mamman neppari-imu on toiminut hyvin - nopea kuivumaan ja helppo käyttää, kun kaikki osat valmiiksi samassa paketissa - joten päätin ommella niitä muutaman lisää.

Näissä imuissa on kuorikankaana kaksinkertainen valkoinen flanelli. Kuvassa alimpana imukerroksena on mikrokuitufroteeläppä kaksinkertaisesta kankaasta. Mikrokuidun päällä on kaksi bambuläppää, joissa kummassakin kaksi kerrosta bambufleeceä. Imu suljetaan kahdella kam-nepillä.

Turhien paksujen saumojen välttämiseksi kaikki reunat on ommeltu saumurilla. Imujen reunat on osin porrastettu, jotta ne istuvat vaippaan paremmin eivätkä imut erotu niin selvästi vaatteiden alta. Pikkujouluista ja tonttulakin ompelusta muistuttavat imujen saumojen punaiset ompelukoneen langat...

Rattaiden kurasuoja

Syksyn kurakeleillä ja puistoreissuilla huomasin, etteivät vaaleat rattaiden kankaat ole sopivat, kun tytön haalarit ja kengät ovat hiekkaiset, märät ja likaiset. Muutenkin rattaiden lehtikuvio alkoi kyllästyttää. Turusta Irticosta löysin sopivaa oikean väristä ja edullista (1 €/m) ulkoilukangasta, josta päätin tehdä vaunuihin uuden istuinsuojan. Samasta kankaasta ajattelin vielä joku päivä ompelevani suojan myös autoon takapenkille. Vaalean beiget auton penkit eivät taida muuten pysyä siistinä lapsiperheessä...

Rattaiden suoja on tehty kaksiosaiseksi, erillisinä ovat istuinosa ja kenkäsuoja. Istuinosaan tein turvavaljaille sopivat aukot selkäosaan ja eteen keskelle. Istuinsuoja kiinnitetään ylhäältä lenkeillä vaunuissa oleviin nappeihin. Kenkäsuoja kiinnitetään yläosasta nepparilla ja kuminauhalla jalkatason ympärille.

Nyt voi rauhallisin mielin lähteä minimimmin kanssa kuralätäköihin pomppimaan ja hyppimään ja likastamaan vaatteet, ja sen jälkeen kaikesta sotkusta huolimatta nostaa tytön irvistämättä takaisin rattaisiin.

Minimimmin mamman neppari-imu

Eräänä yönä valvoessani flunssaisen pikkuneidin kanssa pohdin miten saisin tehtyä sellaisen imun taskuvaippaan, joka olisi nopea kuivumaan myös narukuivatuksessa, jossa olisi valmiiksi mukana jo riittävä määrä bambu- ja mikrokuitufroteekerroksia ja joka olisi niin yksinkertainen, että kuka tahansa lapsen hoitaja osaisi tarvittaessa täyttää kuivaustelineeltä taskuvaipat käyttövalmiiksi.

Ensimmäinen vaatimus oli nopea kuivuminen, sillä meillä ei ole kotona kuivausrumpua, vaan kaikki vaipat ja imut kuivataan narulla. Tämän takia vaipassa ei saa kiinteästi olla kuin enintään kolme kerrosta imukangasta päällekäin.

Käytän minimimmillä taskuissa tällä hetkellä imuina vähintään 3 kr mikrokuituimua ja 4 kr bambufleeceä, joten ainoa keino saada riittävästi ohuita imuja oli käyttää useita erillisiä läppiä. Vaippaan tuli siis kolme ohutta läppää, kaksi kaksinkertaisesta bambufleecestä (bambu-polyesteri) ja yksi kolminkertaisesta mikrokuitufroteesta.

Kaikki läpät on kiinnitetty imun kuorena toimivan kaksinkertaiseen joustofroteeseen samasta kohdasta viuhkamaisesti. Tällöin kaikki tarvittavat imut on valmiiksi samassa paketissa oikeassa järjestyksessä eikä kuivausnarulta tarvitse aina etsiä sopivia imupareja eri materiaaleista. Joustofroteekuori suljetaan läppien ympärille kahdella kam-nepillä. Näin saadaan yksinkertainen ja helppokäyttöinen imu. Taskun täyttäjän tulee tietää ainoastaan, että nepit suljetaan ja ne tulevat vaipan ulkokuorta vasten.

Pesun jälkeen vaippa pääsee testikäyttöön ja jos on toimiva, niin näitä voin helposti tehdä lisääkin. Vanhatkin imut voi ommella yhteen erilaisten imukuorien sisään :)

Norsuhuppari sai nepit

Odotetut ruskeat kam-nepit saapuivat kotiimme ja päätyivät norsuhuppariin. Nyt on koko asukokonaisuus valmis käytettäväksi. Hupparin kasvuvara taitaa vaan riittää kauemmin kuin vaaleanvihreän haalarin, joten jossain vaiheessa täytyy varmaan ommella haalarista seuraava koko hupparin kanssa käytettäväksi...

Norsuja haalarissa ja hupparissa

Ottobre-lehden (6/2009) Mustikka-haalarin innoittamana päätin ryhtyä opettelemaan haalarin ompelemista. Kun löysin vielä sopivan edullista vaaleanvihreää velouria, niin päässäni alkoi hahmottua minimimmille haalarit ruskeilla resoreilla ja taskuilla. Haalareiden seuraksi tarvitaan tietenkin tähän aikaan vuodesta jotain pitkähihaista. Kun huppareita on tullut tehtyä, niin päätin ommella vielä yhden hupparin hyväksi koetuilla kaavoilla (mukaillen Ottobre 3/2009).

Haalarin (koko 80) kankaana on Jättirätin vaaleanvihreää velouria (4,80 €/m), suklaanruskea resori on ostettu Pikku-Auringosta ja luonnonvalkoinen puuvillacollege Kangastukusta. Norsut on painettu Sinooperista mukaan tarttuneella sapluunalla ja väri on ostettu Muovitukusta. Vetoketjun hain Irticosta.

Hupparissa (koko 80) on samat materiaalit kuin haalarissa. Etukappaleet ja takakappale ovat luonnonvalkoista puuvillacollegea, hihat ja huppu ovat vaaleanvihreetä velouria ja hupun vuoressa, hihansuissa ja tehosteissa on käytetty suklaanruskeaa resoria. Etukappaleesta puuttuu vielä ruskeat kam-napit, jotka on tilattu, mutta vielä matkalla meille...

Haalarin pääntien ja hihansuut viimeistelin ruskealla resorilla ja ompelin kaksoisneulalla. Kun jatkoin kaksoisneulan käyttöä vielä hupparissakin, onnistuin vääntämään kaksoisneulan toisen neulan ja tällä hetkellä uusi kaksoisneula on ostoslistalla. Onneksi olin saanut haalarin tuplasaumat jo ommeltua. Haalarin takasauman saumavaraan kiinnitin tuotemerkin, joka on tulostettu silityspaperilla valkoiseen kankaaseen. Lapun toiselle puolelle silitin vielä kokomerkinnän.

Haalarin tasku tehtiin ohjeen mukaan ompelemalla syötelanka taskun saumavaraan, kiristämällä syötelankaa pahvisapluunan päällä ja silittämällä taskun saumavarat sapluunan mukaisina. Yllättävän helppoa, vaikka ensilukemalla en olisi uskonut.

Kangasvärien käyttöä tulee vielä harjoitella. Hupparin norsujen reunat eivät ole tarkat, sillä väriä pääsi sapluunan alle. Taisin innostua liikaa painamisesta ja käyttää liikaa väriä tupsuttimessa. Myöskin taskut tuli ommeltua väärin päin, sillä suunnittelin norsujen olevan valmiissa haalareissa kärsät vastakkain, mutta haalareita kasatessa huomasin norsujen katsovan poispäin toisistaan.

Valmis haalari istuu minimimmille hyvin, sillä on mukavan kapea malli meidän hoikalle neidille. Tämän haalarin jälkeen seuraavan osaan jo tehdä toivottavasti vähemmällä purkamisella :)

T-paitoja painamaan

Isänpäivälahjoiksi painettiin t-paitoja. Isoisät ja isä saivat kaikki harmaat Dressmanin v-aukkoiset t-paidat, joihin oli painettu kangasväreillä käsiä ja jalkoja, sekä lisäksi silityspaperilla tehty onnitteluteksti. Tässä kuvassa isän paita, jossa isosiskojen kädenjäljet ja 1-v minimimmin jalanjäljet ikuistettuna paidan rintamukseen. Tekstissä tietenkin "Maailman Paras Isä!".

Pikkuneidin jalanjäljet olivat haastavat painaa. Jos oikea jalka onnistui, niin vasemman jalan jäljestä tuli suttuinen ja toistepäin :) Lahjoiksi varattiin neljä paitaa, joista kolmeen saatiin painettua riittävän siistit jäljet, että ne kehtasi antaa lahjaksi. Ylimääräinen paita suhruineen jäi isälle remonttipaidaksi...

Legginsejä hupparin sävyissä

Piparikukkahuppari sai kaverikseen kahdet legginsit. Toiset ovat oranssit ja toiset turkoosit tummansinisellä vyötäröllä. Oranssi ja turkoosi resori on ostettu Turusta Jättirätistä, turkoosien legginsien tummansininen vyötäröresori on Kangastukusta. Oranssin sävy ei ole ihan sama kuin piparikukkakankaassa, mutta ei riitele liikaa omaan silmääni.

Kaavana on käytetty samaa L&B legginsien (koko 80) pohjalta piirrettyä kaavaa, millä olen tehnyt aikaisemmatkin legginsit. Sekä hupparissa että legginseissä on sopivasti kasvuvaraa.

Piparikukkaa huppariin

Vajaa puolen metrin pala Myllymuksujen piparikukkajoustofroteeta riitti juuri koon 80 huppariin. Hupun vuorena, hihan resoreissa ja alareunassa on käytetty Kangastukun tummansinistä resoria. Valkoinen vuori hihoissa ja etu- ja takakappaleessa on alunperin ollut mainos-t-paita. Onneksi mainosteksti ei ollut yhtään isompi, niin sain paidan kankaan juuri ja juuri leikattua niin, ettei yhtään tekstiä tullut mukaan :) Hupparin kiinnitys on tummansinisillä kam-nepeillä. Tuotemerkki ja kokomerkintä on tehty silityspaperilla suoraan hupparin vuorikankaaseen.

Kaava on muokattu Ottobre-lehdestä (3/2009) ja sama millä tein aikaisemmin vaaleanpunaisen hupparin. Hupparin etuosan kietaisupaidan leikkauksen suoristin. Hihoihin ja alareunaan laitoin resorin. Lisäksi tein koko huppariin vuoren, sillä ajattelin joustofroteen olevan turhan ohut materiaali talvikäyttöön.

Vuoren lisääminen huppariin ilman mitään ohjeita oli haastava kokemus aloittelevalle ompelijalle. Hupun ompelin ensin väärässä järjestyksessä. Myös hihansuun ja alareunan resorit kiinnittäisin ensi kerralla toisin. Ehkä myös jo kolmannella kerralla tummansinistä resoria ommellessani muistaisin myös, että valkoiset saumurilangat eivät ole kaikkein siisteimpiä tummassa kankaassa...

Vaippakaapin täydennystä

Villaimu syntyi nopeasti illalla tv:n ääressä Koirataidon luonnonmustasta villalangasta. Villaimun koko on noin 10 x 25 cm. Villa imee paljon kosteutta, mutta hitaasti, joten villaimu kannattaa sijoittaa taskuvaippaan alimmaiseksi kerrokseksi ja päälle nopeammin imevää materiaalia, kuten puuvillaa tai mikrokuitufroteeta.

Villaimua ei tarvitse pestä joka kerta käytön jälkeen, vaan riittää kun imun antaa kuivua ilmavasti.Villa antibakteerisena materiaalina pitää itsensä hajuttomana. Omia villaimuja en ole lanoliinittanut. Huuhtelen niitä aina välillä, ja pesen huolellisemmin, kun pesen muutakin villapyykkiä. Välillä joku villaimuista on päätynyt myös muun vaippapyykin kera 60 asteen konepesuun, mutta toimivat hyvin vähän huopuneinakin.

Kierrätysvaippa syntyi, kun löysin kaapista minimimmin isoisotädin vanhat vihreät joustofroteepöksyt. Kaverikseen vihreä joustofrotee sai väriä siniruudullisesta vanhasta miesten flanellipaidasta.

Sisävaipassa on neppikiinnitys sivuilla. Tykkään tehdä yökäyttöön sisävaippoja ennemmin nepeillä kuin tarroilla, sillä tarrat tarttuvat inhottavasti kiinni hahtuvavilliksiin. Jotta imutehoa riittää, on vaipassa kaksi läppää, jotka molemmat ovat vaipan etuosassa kiinni. Läppien materiaalina on joustofroteeta ja bambua.

Bambukankainen sisävaippa yövaipaksi

Pääsin pitkästä aikaa ompelukoneen äärelle toteuttamaan itseäni. Lopputuloksena oli Myllymuksujen raitabambusta sisävaippa minimimmille yövaipaksi. Vaippa on hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun aloittaa kankaiden leikkaamisen ja ompelun ensin, ja vasta myöhemmin päättää minkälaisen vaipan haluaisi...

Vaippa on tehty KVY:n kaavalla, josta olen lyhentänyt takasiivekkeitä, jotta saisin paremmin istuvan sivunepillisen vaipan.Päälikangas on Myllymuksujen raidallista bambupuuvillafleeceä ja sisäkangas Pikku-Auringon bambufleeceä. Kiinteässä imussa on kerros mikrokuitufroteeta ja kerros raitabambua. Kiinteässä läpässä ja neppiläpässä on kummassakin bambufleeceä 2 kerrosta ja sisällä mikrokuitufrotee. Vaipassa on kokonaisuudessaan siis 7 kerrosta bambua ja 3 kerrosta mikrokuitua.

Vaipan reisikuminauhat on ommeltu kolmipistesiksakilla sisäkankaaseen. Takana on kaksi kuminauhaa kujissa ja laitoin myös etuosaan kujan ja kuminauhan. Ajattelin näin tekeväni joustavavyötäröisen housuvaipan. Pidempi läppäimu on ommeltu vaippaan kiinni ja lyhyempi on kiinnitettävissä nepeillä.

Mutta ne ongelmat ja mokat mitä tuli vastaan, kun ensin ryhdyin hommiin ja vasta sitten ajattelin...

• Kankaisiin leikkasin saumavarat, jotka jo sinänsä kuuluvat kaavaan, mutta ajattelin suurentavani mallia saumavarojen verran. Lopulliseen vaippaan en kuitenkaan saumoja ommellut vaan viimeistelin vaipan saumurilla, sillä halusin pitää vaipan reunat ohuempina. Lopputuloksena oli erityisleveä vaippa. Kaventaminenkaan ei enää siinä vaiheessa olisi onnistunut purkamatta kuminauhoja, mihin en halunnut enää ryhtyä...
  
• Keksin etukuminauhan vasta siinä vaiheessa, kun olin saanut saumat huoliteltua saumurilla, joten jouduin leikkaamaan etureunan auki ja ompelemaan myöhemmin uudelleen...
  
• Kiinteän läpän kiinnitin vasta, kun olin saanut saumuroinnit tehtyä, eli läpän kiinnityssauma tuli ommeltua koko vaipan läpi...
  
• Neppien paikat ja lisäimun neppikiinnityksen päätin ihan viimeisenä, joten kaikki nepit tuli kiinnitettyä koko vaipan läpi eikä yhtään nepin kantaa tullut piilotettua kangaskerroksien väliin. Silmää häiritsee kullanväriset neppien kannat, jotka eivät muutenkaan vaipan väriin sovi, mutta kotona ei löytynyt muita...
  

Tästä suorituksesta ei voi olla ylpeä, mutta onneksi siitä voi ottaa opikseen seuraavan vaipan kohdalla!

Sisävaippoja kierrätyskankaista

Yksi kestovaippojen ompelun ihanista puolista on materiaalien hankinta. Monet ihanat kuviolliset pul-kankaat houkuttelevat ostamaan ja sisävaippoihinkin löytyy ihania kuoseja. Toisaalta yksivärisistäkin saa tyylikkään yksinkertaisia vaippoja. Ainahan niihin voi laittaa erilaisia tehosteita muuttelemalla tarrojen, neppien tai lankojen väriä, tai aplikoimalla tai painamalla kuviota... Keinoja kyllä löytyy.

Materiaalien hankinnan voi aloittaa myös kotoa vaatekaappeja siivoamalla tai kiertämällä kirpputoreja ja hakemalla sopivia kuoseja. Tässä kolme kodin kierrätysmateriaaleista tehtyä tarrakiinnitteistä sisävaippaa. Pintakuosit on kierrätettyä ja sisäkankaat, imut ja tarrat ovat osittain uusista materiaaleista.

Vaaleanpunainen burberry sisätaskuvaippa on alunperin ollut isosiskon H&M huppari. Pituutta ei ollut kankaassa ihan riittävästi, joten myös hupparin resori tuli hyödynnettyä. Puna-valkoinen sydänsisätaskuvaippa on aikaisemmin ollut isosiskon t-paita. Tässä vaipassa kankaan leveys ei riittänyt, joten takasiivekkeet tehtiin valkoisesta flanelista. Sinivalkoinen merihenkinen sisävaippa on tehty kreppipuuvillaisesta tyynyliinasta. Vaipan sisäkankaana on käytetty sinistä alulakanaa. Kaikkien vaippojen imuissa on vielä hyödynnetty vanhaa froteepyyhettä uutena ostetun bambukankaan kaverina.

Puikot heilumaan ja villahousuja kutomaan

Koirataidon rymättyläläisestä 100 % lampaanvillasta sain aikaiseksi tiuhtikset, joiden ohjeen löysin Kestovaippainfon keskustelupalstalta. Ohjetta tuli muokattua jonkin verran työn edetessä, sillä oma lankani oli selvästi loftia paksumpaa. Pöksyistä tuli kuitenkin ainakin omasta mielestäni oikein onnistuneet! Ja lampaanvillan aito suklaanruskea väri miellyttää mamman silmää...

Vyötärön resori tulee korkealle lähes kainaloihin, eli lämmittää tarvittaessa selkää takin alla, mutta on arkikäytössä käännettävissä kaksinkerroin. Lahkeista tuli myös sen verran pitkät, että resoreita saa reippaasti käännellä, ettei heti kompastuta.

Toistaiseksi nämä villikset ovat olleet muussa käytössä kuin vaippahousuina, vaikkakin vaippahousuiksi alun perin nämä suunnittelin. Villa on sen verran karkean oloista, että en ole viitsinyt pukea sitä suoraan lapsen iholle kutittamaan. Tiedä sitten auttaisiko pesu, kevyt huovutus ja lanoliini pehmentämään pöksyt.

Huppari legginsien kaveriksi

Ottobre-lehdestä (3/2009) jäi selauksen jälkeen mieleen huppari, jossa oli edessä kietaisupaidan leikkaus ja neppikiinnitys. Leikkaus näytti pirteältä ja kun huppariin pääsi vielä kiinnittämään neppejä, niin tämä mamma innostui ja rupesi piirtämään kaavoja paperille.

Kankaaksi valitsin kaapista löytyvän vaaleanpunaisen puuvillacollegen ja hupun vuoreksi ja hihansuihin kanervanpunaisen resorin. Etuosaan löytyi vuoren väriin sopivat kam-nepit. Hupparin alareunan taitteen ompelin kaksoisneulalla. Hihansuista tuli kanervan väriset, kun pari päivää aikaisemmin valmistuneista legginseistä jäi lahkeita lyhentäessä juuri sopivan kokoiset tilkut...

Hupparissa (koko 80) on meidän hoikalle 75 senttiselle tytölle vielä hyvin kasvuvaraa. Nyt on vaate mitä käyttää kanervan väristen legginsien kanssa! Taitaa kuitenkin legginsit jäädä pieneksi ennen kuin hupparin kasvuvara on käytetty, joten taas saa hyvällä omalla tunnolla suunnitella uusia ompeluksia.

Liivimekkoja kuuluu käyttää legginsien kanssa?

Jostain olin saanut päähäni, että liivimekon kanssa kuuluu käyttää vain ja ainoastaan legginsejä. Kaapista löytyi jo muutamia legginsejä, mutta ainahan tyttö niitä lisää tarvitsee ja tämä äiti ryhtyy ompelemaan...

Ensimmäiset legginsit tein Ottobre 3/2009 kaavalla Nalle Puh -trikoosta kokoa 80. Valmiisiin housuihin en ollut ollenkaan tyytyväinen, sillä ne näyttivät silmääni enemmän pyjamahousuilta kuin siisteiltä mekon kanssa käytettäviltä legginseiltä. Suurin vika taisi olla kangasvalinnassa ja kaavan tulkinnassa, sillä valitsin liian suuren koon ja lahkeet leikkasin vahingossa ihan liian lyhyiksi. Onneksi en tästä vielä lannistunut...


Toiset ompelemani legginsit ovat nekin kaukana alkuperäisestä ideasta. Kankaana käytin miehen pilalle pestyä vanhaa merinovillapaitaa. Hihasta sai lahkeen ja hihansuun resori muuttui lahkeen resoriksi. Kierrätys kunniaan! Kaavana oli ystäväni piirtämä kaava Lingon&Blåbärin legginseistä (koko 80), mitkä olin muuten hyviksi todennut. Nämä villikset ovat mukavan pehmeät paljasta ihoa vasten ja lämmittävät lattialla touhuavaa taaperoa viileämmilläkin säillä. Löytyisiköhän miehen vaatekaapista lisääkin villapaitoja, jotka voisi vahingossa pestä 60 asteen pesussa pilalle, vai pitäisikö lähteä kirppiksiä kiertelemään sillä silmällä?

Kanervanpunaiset legginsit vaaleanpunaisilla lahkeensuilla ja vyötäröllä tehtiin myös L&B:n kaavalla. Näissä alkaa alkuperäinen idea mekon kanssa käytettävistä leggareista jo löytyä, mutta väriltään eivät sovi yhteen tekemieni liivimekkojen kanssa. Vadelmaraitabambukaan ei toimi, vaikka alunperin kankaat yhdessä ostettiin. Onneksi näille on löytynyt muuta käyttöä, ja äidillä taas syytä ommella lisää liivimekkoja tai muuta...

Syksyn kylmenevät kelit saa pään palelemaan

Jotta syksyn kylmenevät kelit eivät palelluttaisi pikkuneidin päätä piti äidin ommella päähine. Kissankorvamyssyn kaavan ja myssyyn sopivan tummanharmaan fleecekankaan sain ystävältä, joten myssyn ompelu oli tehty mahdollisimman helpoksi.

Harmaan fleecen kaveriksi valitsin vaaleanpunaisen resorikankaan vuoreksi. Samasta kankaasta tein myös sydämellisen aplikaation :) Myssyn kiinnitys leuan alta on toteutettu kam-nepillä, kuva on otettu jo ennen nepin laittamista...

Liivimekot

Minimimmin vaatteiden ompelu alkoi liivimekoista. Halusin laajentaa repertuaariani vaipoista vaatteisiin ja mietin mikä olisi mahdollisimman yksinkertainen ja helppo vaatekappale, ja päädyin liivimekkoihin. Plussana mekossa oli vielä neppien käyttömahdollisuus, sillä olin muutama päivä aikaisemmin ostanut Naantalista Pikku Auringosta kam-neppien kiinnitykseen neppipihdit.

Ystäväni ohjeita noudattaen piirsin liivimekkoa varten kaavat Me&I puputunikan pohjalta. Tunika oli leveä malli kokoa 62/68 ja muuten yli 70 senttiselle tytölle sopiva, mutta pituutta lisäsin kaavaan 5 cm, jotta ei olisi liian lyhyt käytettäväksi sukkahousujen kanssa. Ensimmäistä liivimekkoa varten ostin Myllymuksujen raidallista bambukangasta. Liivimekon valmistuttua ihmettelin miten olin saanut muutamassa tunnissa aikaan ihan oikealta vaatteelta näyttävän tekeleen. Jos siinä vaiheessa joku olisi kertonut kuinka paljon vaatetta tulisi käytettyä en olisi uskonut!

Toinen liivimekko valmistui kotoa löytyneestä vaaleansinisestä velourista, johon mekkoa piristämään laitoin Nalle Puh-trikoota. Tämäkin liivimekko sai olkapäille nepit koristeeksi. Kaavaa muokkasin kaventamalla mekkoa sentin verran keskeltä.






Kolmanteen liivimekkoon muokkasin kaavaa poistamalla nepit olkapäiltä ja suurentamalla kaula-aukkoa etuosan leikkauksella. Tässä kankaana oli paksu luonnonvalkoinen puuvillacollege. Siniset hihansuut ja kaulus tehtiin tummansinisestä resorista. Pupun kuvat painoin mekkoon valmiilla sabluunalla. Kaksi tummimman sinistä pupua painoin mariinin sinisellä värillä ja vaaleammat puput lisäämällä väriin valkoista. Pupujen painojälki on hieman epätarkkaa, mutta ei kai sitä ensimmäiseltä painotyöltään voi hirveästi odottaa. Mekon alareunaan keksin käyttää kaksoisneulaa, joka tuli ompelukoneen mukana. Kaksoisneulan löydettyäni jäin harmittelemaan miksen ollut sitä aikaisemmin osannut hyödyntää :)

Taskuvaippoja

Ennen neppipihtien hankkimista vaippakaappi alkoi täyttyä tarravaipoista. Tässä vaippoja piparikukkakuosilla, öttömönkiäisillä ja omenoilla. Oma kaavani jäljittelee KVY:n kaavaa, josta takasiivekkeitä on lyhennetty.

Turkoosi piparikukka on ihanan pirteä vaippa pukea tyttösen päälle näin syksyllä. Vaipan sisäpintana on oranssia fleeceä. Tarrojen koukkupuolet olen päälystänyt oranssilla fleecellä ja kiinnittänyt pul-kankaan jatkoksi. Fleece tarran päällä on mukavan pehmeä ja mielestäni vaippa istuu ohuempana masun päällä, kun etuosassa ei ole pul-kangasta tarrojen päällä.

Öttömönkiäisten sisäkankaana on ruskea fleece. Tarrojen pehmeä puoli on ruskeaa, koukkupuoli mustana. Koukkupuolet tarroista olen tässäkin vaipassa päälystänyt fleecellä, kun ihastuin omaan ratkaisuuni...


Omppuvaipoista löytyy neppi- ja tarravaihtoehdot. Tarraversion kaavana sama oma muokattu KVY:n kaava ja sisäkankaana polyestermokka. Todella tehokas nukan kerääjä, joten sitä en aio enää lisää ostaa, vaikka muuten onkin meille sopinut.
Neppiversio on kapeampaa mallia, joka sekin istuu käyttäjälleen ihan kivasti. Vaipan imujen laitto alkaa kapeuden takia olla hankalaa ja osa käytössä olevista imuista on vaippaan liian leveitä, joten nepparivaippa jää vaippakierrossa selvästikin viimeisten joukkoon.

Vauvalahjoja

Ystävieni vastasyntyneet ovat viime aikoina saaneet lahjaksi itsetehtyjä paketteja.

Tässä vauvalahjassa jotain äidille, jotain sisarille ja tietysti vauvalle itselleen. NB-koon sisävaippa vaaleansinistä velouria ja Nalle Puh -kuvioista trikoota, sisäpinta bambua ja imuna mikrokuitua. Vaipassa kiinteä läppä ja neppikiinnitys. Äidille piparikukkaa ja neutraalia beigeä liivinsuojien kuosina. Isosisko ja isoveli saivat heijastimet. Isälle paketissa oli kahvipaketti, mutta se jäi pois kuvasta.

Pikkuinen prinssi sai vaaleansinisestä velourista ja resorista ommellun pipon ja pari ruokalappua, joista toinen öttömönkiäisistä ja toinen vahakankaasta. Kokonaisuuden viimeistelivät pari pilttipurkkia ja vauvalusikat, jotka muuttavat väriään ruuan ollessa liian kuumaa. Tämän lahjan saaja oli jo ehtinyt aloittaa kiinteiden syömisen, kun tavattiin ensimmäistä kertaa.

Sukulaispojan pakettiin päätyivät safarikuosinen ruokalappu neppikiinnityksellä sekä äidille muutamat bambua ja pulia olevat liivinsuojat.

Vaippoja ystävän prinsessalle

Innostuin ompelemaan ystäväni pikkuprinsessalle vaippoja. NB-kokoiset vaipat kun vaan ovat niin syötävän suloisia!

Tässä kaksi sisävaippaa omalla S-koon kaavalla. Kankaina flanelia, bambua, fleeceä, puuvillaa, mikrokuitua imuna...

Toiseen innostuin painamaan kangasväreillä norsun takapuoleen, toivottavasti kuvio pysyy pesussa. Kankaanpainanta on vielä harjoitusvaiheessa ja kuvion reunat eivät ole niin siistit kuin haluaisin niiden olevan, mutta toivottavasti tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin...

Lammasvaipan kiinnitys on nepeillä ja sisällä läppäimu. Norsuvaipassa ruskeat tarrat kiinityksenä ja kiinteän läppäimun voi pujottaa fleecen sisään.

Näiden vaippojen etuosaan olen kiinnittänyt kankaisen tuotemerkin, joita sain lahjaksi :) KIITOS!! Vaipoista tulee heti ammattimaisemman oloisia, kun niihin saa kiinnittää merkin.

Nämä vaipat ommeltu omalla NB-kaavalla. Kankaana vaaleansininen leppäkerttu-flaneli. Oikeanpuoleisessa kiinnityksenä tarrat ja lisäsäätötarra toisessa siivekkeessä. Vasemmanpuoleisen kiinnitys on kuminauhan päässä olevalla nepillä :) Yritin pitää vauvan vatsa-alueen mahdollisimman ohuena ilman mitään ylimääräisiä vatsaa painavia osia...

Merimiesvaipat on ommeltu vanhasta puuvillaisesta kreppilakanasta. Kankaan epätasainen kreppipinta nopeuttaa kivasti vaipan kuivumista. Vaipassa irtoläppäimu, jonka kiinnitys on nepeillä. Molemmat imut saa pujotettua kuivaliinan alle. Kaavana oma NB-koko, kiinnitys nepeillä. Näissä vaipoissa tuotemerkki on kiinnitetty silityspaperilla. Parin viikon käytön jälkeen sain palautetta, että merkit ovat paikallaan. Pidemmästä käytöstä ei ole vielä kokemusta.