28.2.2012

Keväinen essumekko kuopukselle

Pari vuotta sitten esikoisen ollessa taapero näin jollain suloisella lapsukaisella essumekon ja ihastuin sen yksinkertaisuuteen. Ajattelin, että jospa tuon saisi käteensä ja piirtäisi siitä kaavat. Nyt olivat Ottobren tekijät lukeneet vanhoja ajatuksiani ja lehdestä 1/2012 löytyi valmiit kaavat kyseiseen malliin.

Kuopuksen essumekon (koko 80) kankaaksi valikoitui Ikean lastenkankaisiin kuuluva limenvihreä hippo-kangas, jota olin hamstrannut kolmen metrin pätkän joskus ohikulkiessani, kun ihastuin sen kuosiin. Samaa kangasta löytyi myös punaisena, jonka myös nappasin joku toinen kerta ohi kulkiessa mukaan. Ajatuksena olisi ehtiä ommella isosiskolle samanlainen essumekko punaisena. Saa nähdä miten käy.

Ottobren mekko oli tehty kaksipuolisesti käytettäväksi ja reunat huoliteltu poikkeavan värisellä vinokaitaleella. Yksinkertaistin mallia ja valitsin vuorikankaaksi vanhaa lakanakangasta. Kanttauksetkin jätin tekemättä ja huolittelin reunat vihreällä tikkauksella. Napit korvasin kam- nepeillä.


Essumekko oli nopea ommella ja yksinkertainen tehdä. Kaksi kankaanpalaa ommellaan oikeat puolet vastakkain, käännetään kääntöaukon kautta ja huolitellaan reuna tikkauksella. Nepit paikoilleen, ja mekko on valmis. Sain myös vihdoin korkattua Ikean suloisen lastenkankaan. Samalla idealla voisi tehdä lisää kesämekkoja legginsien kanssa käytettäväksi. Kävisiköhän kankaaksi joustofrotee, niin ei tarvitsisi silittää...

 

19.2.2012

Lautapelin askartelua

Murunen ihastui ystävän luona lautapelin pelaamiseen. Nopan heittäminen oli kivaa. Kauppareissulla etsin Prisman leluhyllystä sopivan hintaista ja riittävän yksinkertaista peliä. Kun mieluisaa ei löytynyt, päätin yrittää tehdä pelin itse.

Pelin ideana on noppaa heittämällä siirtyä aina seuraavaan vapaaseen nopan luvun osoittamaan väriin. Päästäkseen maaliin tulee saada väriksi vihreä, punainen tai sininen, eli 1, 3 tai 6, Salaman, Sallyn ja taustavärin mukaan. Ensimmäisenä maaliin päässyt voittaa pelin ja nuorin pelaajista saa aina aloittaa. Pelin säännöt keksin ihan itse. Nämä ovat riittävän yksinkertaiset kolmevuotiaalle ja kun peli ei kestä kovinkaan kauaa, niin kärsivällisyyskin riittää. Paitsi silloin, kun äiti on voitolla...

Pelin askarteluun käytin palan valkoista pahvia ja pieniä värillisistä papereista leikattuja ruutuja. Salaman ja Sallyn kuvan kopion kirjasta. Vaaleanpunaista paperia ei tullut vastaan, joten käytin alleviivaustussia. Liimasin liimapuikolla palaset pahviin. Pelinappulat rypistin värillisistä paperineliöistä ja noppa löytyi jostain laatikkojen kätköistä. Noppa tuntui lentävän välillä milloin minnekin, pääsääntöisesti lattialle, joten nopan pysymiseksi paremmin pöydällä taittelin paperisen noppalaatikon. Vartissa koko peli oli valmis ja päästiin pelaamaan. Ensimmäisen pelin voitti isä, murunen tuli toiseksi ja äiti jäi ihan viimeiseksi.

13.2.2012

Nasuna penkkareihin

Penkkariauton lavalle haluttiin pukeutua Nalle Puhin rakkaaksi ystäväksi Nasuksi. Possun nenä löytyi kaupasta, mutta korvat päätettiin ommella ja askarrella ihan itse.

Pipon päälikangas, vaaleampi vaaleanpunainen college, löytyi valmiina kaapista. Korvien tummempi pinkki joustofrotee ostettiin Eurokankaan palalaarista. Samasta kankaasta tehtiin myös pipon vuori, jotta pipo olisi vähän lämpimämpi, jos penkkaripäivänä yllättää kovat pakkaset ja kylmä viima. Korvien sisään ommeltiin kaksi kerrosta tukevaa vadelman väristä verhokangasta ja vanua. Lisäksi korvien sisään pujotettiin suikaleet muovisen keksipurkin kannesta, jotta saatiin korvat pysymään tukevasti pystyssä, vaikka vähän tulisi hypittyä ja pompittua.

Kaava syntyi sitä mukaa, kun työ eteni. Samoin ompeluideat... Sovittamalla ja kokeilemalla ja vähän välillä muokkaamalla syntyi päähän istuva pipo ja korvat. Korvat ommeltiin kiinni ensin vähäsen, sitten vähän enemmän ja vielä enemmän ja vähän edestä ja takaa ja joka puolelta, jotta lopputulos oli ompelijaa ja käyttäjää tyydyttävä. Ompelija taisi olla se kriittisempi osapuoli.

Loppu hyvin kaikki hyvin? Se selvinnee torstaina, kun ajot on ohi ja nähdään pysyikö pipo päässä ja korvat pystyssä koko ajelun ja hulinan ajan.