4.12.2010

Väriä pikkuprinsessan huoneeseen

Ristiäiset on tulossa ja siihen mennessä piti saada isosiskon huonetta sisustettua valmiimmaksi.

Pikkusiskon syntymän jälkeen pinnasänky päätyi vauvalle ja taapero sai uuden sängyn. Ikeasta löytyi sänkyyn sopiva vaaleanpunainen intianpuuvillainen päiväpeitto. Sängyn päälle ompelin verhokankailla päällystetyn koristetyynyn.

Vaaleat Ikean autokangasta olevat verhot saivat kaverikseen tummaa fuksiaa olevan paneelisivuverhon tuomaan huoneeseen vähän väriä. Autoja on käytetty kuvana myös aikaisemmin ommellussa lahjakassissa.

Kaikki kankaat edullisesta joka kodin käsityöliikkeestä Ikeasta. Vaalea ohut autokuviollinen verhokangas lastenosastolta ja tukevampi yksivärinen kangasosastolta.

22.11.2010

Sisävaippa pienelle kestoilijalle

Pieni kestopeppu tarvitsi lisää vaippoja, jotta äidin ei tarvitse raahata kaupasta kotiin vaippapaketteja tai murehtia kertakäyttöisten vaippojen loppumista.

Loppukesällä ruskeasta tencelistä ommeltu sisävaippa oli sopivan kokoinen ja istui ihan nätisti näpsy-kiinnityksellä, joten se sai kaverin. Vaipan NB-kokoinen kaava on omaa käsialaa. Vaipassa on kuminauhat reisissä ja selässä.

Pääli- ja sisäkangas ovat ruskeaa Kestovaippakaupan tenceliä. Kiinteänä imuna vaipassa on kerros tenceliä ja kerros mikrokuitufroteeta. Tähän versioon tein kiinteän läpän, jossa on ihoa vasten kuivaliinana ruskeaa mikrofleeceä, ja imuna kolme kerrosta puuvillaharsoa ja kerros mikrokuitufroteeta.

Villapaidan uusi elämä

Isän vanha kierrätyslaatikosta pelastettu musta villapaita sai uuden elämän, kun ompelin siitä villahousut. Housuihin käytin villapaidan molemmat hihat, etu- ja takakappale jäivät vielä odottamaan sopivaa ideaa ja tarvetta. Parempi niin, että villapaita uusiokäytössä lämmittää tyttöä pakkaspäivinä, kuin että paita lojuisi turhana jossain varaston laatikossa täyttämässä nurkkia...

Villapaidan hihansuiden resorit ja vaaleanruskeat raidat hyödynsin lahkeensuissa. Kaava on muokattu verskojen kaavasta. Materiaali on 50% villaa ja 50% akryyliä. Saa nähdä miten kestää kulutusta.

Soseet mukaan ruokavalioon

Sukulaistyttö tuli siihen ikään, jossa aloitetaan kiinteät ruuat. Tytön äidin mukaan lopputulos oli ehkä ravitseva, mutta ainakin sottainen. Vaatteiden suojaksi ompelin kaappien kätköstä löytyneestä piparikukkapulin palasta raikkaan ruokalapun. Ilmettä piristävät turkoosit kanttaukset. Kaava oma, kiinnitys kam-nepillä.

21.11.2010

Siskosten kypärämyssyt

Kypärämyssykausi alkoi taas. Isosiskolle ommeltiin uusi haalarin väriin sopiva kypärämyssy, ja pitihän pikkusiskonkin saada samanlainen. Äitiyspakkauksen mukana pieni kypärämyssy meillekin kotiutui, mutta eihän sitä silloin löytynyt kun olisi tarvittu...

Vaaleanpunainen resori on ostettu Jätti-Rätistä. Isommassa myssyssä on kaavana käytetty Ottobren lohikäärmelakin ilmaiskaavaa koko 46 pidennettynä ja pienemmässä kokoa 42 ilman saumavaroja. Hyvin istuvat neideille ja olivat mukavan helpot ja nopeat ommella. 

11.10.2010

Pari pipoa ja hernepusseja

Viedessäni taaperoani päivähoitoon tuli hoitopaikan ovella vastaan leikkikaveri kantaen kahta hernepussia. Niistä riitti pienokaisille iloa, joten ajattelin, että hernepusseja voisi ommella myös kotikäyttöön. Helppoa, nopeaa ja halpaa - ja lisäksi hernepusseista on riittänyt iloa kotona moneksi illaksi. Niitä voi heitellä koriin, piilottaa ja etsiä, laittaa laskemaan liukumäestä... Pienen ihmisenalun rajaton mielikuvitus on vain esteenä!

Lempparipipon jäädessä isän ja tyttären yhteisellä kauppa- ja uintireissulla jonnekin matkan varrelle piti ommella uusi pipo. En osannut valita, tekisinkö lilan pipon välikausihaalarin kaveriksi vai norsupipon ruskean ulkoilutakin kanssa käytettäväksi, joten tein molemmat.

Lila velour on ostettu Eurokankaasta, ruskea-vaaleanpunainen norsutrikoo on tilattu aikanaan Sampsukasta ja vuorena käytin Jätti-Rätin vaaleanpunaista resoria. Kaava on oma, ompeluohjeita ja -vinkkejä löysin muutamista käsityöblogeista.

10.10.2010

Tummaa lilaa liivimekossa

Pitkästä aikaa päätin ommella pikkuneidille liivimekon. Tumman lila velour muokkaantui jo unissani liivariksi, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja kangasta leikkaamaan.

Liivimekon kaava on oma. Alunperin piirsin kaavan Meandin puputunikasta (koko 62/68), mutta malli on matkan varrella muuttunut jo niin paljon, ettei alkuperäisestä kaavasta taida olla enää muuta jäljellä kuin teksti ensimmäisen kaavaversion paperissa. Tämä mekko on kokoa 90, etuosassa pienet laskokset ja kukka-aplikointi.

Liivimekon tumma lila velour on ostettu Eurokankaasta, aplikoinnin tilkku ja vaaleanpunainen resori Turun Jätti-Rätistä ja kam-nepit Naantalin Pikku-Auringosta.

5.10.2010

Pikkuista sukkaa puikoilta pukkaa...

Tyksin keskolan sukkakeräys osui sopivaan ajankohtaan. Kun pääsin vauhtiin sukkien kutomisessa, niin sukkapareja valmistui täydet kymmenen keräykseen ja omaan käyttöön vielä yhdet sukat ja tumput. Kaikkiin sukkiin käytin isoäitini vanhoja sukkalankoja, joita jäi vielä vaikka kuinka paljon varastoon pieniä sukkia varten. Isommista sukista voisi tulla aika kirjavia, sillä vain muutamaa lankaa taitaa löytyä täysi kerällinen. Muut lankakerät ovat vajaita, mutta niistä saa tehtyä pirteitä ja iloisia raitoja!

Sinisiä sukkia tuli neulottua kahdet ja niissä käytin nro 3 puikkoja. Ensimmäiset yksiväriset tein 24 silmukalla ja sukanvarteen tein makkaraneulosta saadakseni sukkiin vähän erilaista ilmettä. Sukan kantapää-varvasmitta on 8,5 cm. Kokonaan raidalliset siniharmaat sukat tein 21 silmukalla. Sukanvarren alku on ommeltu aina oikealla ja resoria on vain muutama kerros nilkan kohdalla. Näiden sukkien pituus on 7,5 cm.

Ruskeansävyisiä sukkia valmistui kolme paria pienemmillä puikoilla. Siniraidallisissa sukissa testasin miten kirjoneulos erottuu näin pienessä sukassa. Silmukoita on 30, resori neulottu 2o 1n ja sukalla on mittaa 9 cm. Ruskeaa ja luonnonvaaleaa väriä yhdistävissä sukissa on vaalea kantapää, varressa neljä ohutta raitaa ja resoria ei ole käytetty ollenkaan. Silmukoita on 24 ja pituus kantapäästä varpaisiin 7,5 cm. Vihreäruskeat raitasukat on tehty 24 silmukalla ja pohjan mitta on 7,5 cm. Varren resori on neulottu 2o 1n.


Tummanvihreitä villasukkia päätin piristää vaaleanpunaisilla raidoilla ja kuvioilla. Sukan varressa ei ole resoria, mutta yläosassa ja kantapään yläpuolella on neulottu makkarat. Silmukoita pienillä puikoilla (noin nro 2) oli 24 ja sukan pituus on 8 cm. Kirkkaanvihreät sukat neuloin 18 silmukalla kolmosen puikoilla. Mitta kantapäästä varpaisiin on 7 cm eli ovat tämän joukon pienimmät sukat. Näissäkin tein kirjoneuletta sukan teräosaan, tällä kertaa vaaleammalla vihreällä langalla.

24.9.2010

Pientä villaista tulevalle pienokaiselle

Tyksin sukkakeräyksestä innostuneena ja isoäidin lankavaraston innoittamana päätin neuloa sukat myös loka-marraskuun vaihteessa syntyvälle masuasukille. Kun lankaa riitti, niin samalla vauhdilla sain aikaiseksi myös tumput. Nyt on millä pitää pienokaiset varpaat ja sormet lämpiminä ensi talvena.

Sukat tein nro 3 puikoilla 28 silmukalla. Varteen lähdin kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja perusresorille. Sukan yläosa syntyi neulomalla 3 kr oikein ja 3 kr nurjaa. Väliin tein 8 kr aina oikein neulosta ennen resoria (2o 1n). Sukan pituus kantapäästä varpaisiin on 11 cm.

Tumpuissa käytin samoja puikkoja ja 24 silmukkaa. Malli on muuten sama kuin sukan varressa, mutta vähensin kerroksia muutamalla. Tumppujen pituus on 11 cm. Peukaloita en näin pieniin tumppuihin tehnyt.

Sukkien ja tumppujen neulomisessa testasin netistä lukemaani vinkkiä käyttää neljän sukkapuikon sijaan kolmea puikkoa. Neulominen onnistui helposti ja kun puikkojen vaihdot vähenivät, tuntui kerroksiakin syntyvän nopeammin.

23.9.2010

Villasukkia Tyksin keskosille

Kestovaippainfon sivulla huomasin Miuskin aloittaneen villasukkakeräyksen Tyksin keskolan hyväksi. Muutaman ystäväni lapsukaiset ovat viettäneet siellä ensipäiviään tässä maailmassa hyvässä hoidossa, joten ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon hyvän asian puolesta.

Edellisten villasukkien kutomisesta oli kulunut suunnilleen 20 vuotta, kun koulussa piti kutoa villasukat. Mitään muistikuvaa kantapään tekemisestä ei enää ollut, mutta onneksi netti pelasti päivän. Löysin Käspaikan sivustolta selkeän kuvitetun villasukkaohjeen, joka vääntää rautalangasta mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä. Langat kaikkiin sukkiin löysin isoäitini vanhasta lankavarastosta. Erivärisiä ihania lankoja jäi sinne vielä niin paljon, että pikkuruisia sukkia saa tehtyä vielä monet, jos vaan intoa ja aikaa riittää.


Ensimmäisenä syntyivät siniset sukat. Sukat on tehty 28 silmukalla ja mittaa kantapäästä varpaisiin tuli 11,5 cm. Nämä ovat varmasti liian isot pienelle keskoselle, mutta ehkä näillekin käyttäjä löytyy. Hoidetaanhan keskolassa myös muita tehohoitoa vaativia vastasyntyneitä.

Punaisista sukista tein pienemmät ja neuloin ne 24 silmukalla. Mitta kantapäästä varpaisiin on 9 cm ja vastaa ehkä paremmin ajatusta pienen keskoslapsen sukasta.

Kolmannet sukat tein vaaleasta langasta, jota piristämään lisäsin ruskeita raitoja ja vihreän kantapään. Nämä neuloin alkuun 28 silmukalla, mutta kantapään jälkeen kavensin silmukkamäärän 24 silmukkaan. Kantapää-varvasmitta on 10 cm.

Nyt on opeteltu perusvillasukan neulominen ja kantapään teko. Pitäisiköhän seuraavaksi lisätä haastavuutta hankkeeseen ja etsiä netistä uusi ohje ja malli!

22.9.2010

Liian suuret lapaset

Uuden harmaata ja vaaleaa lilaa olevan välikausihaalarin kaveriksi kaipasin sävyyn sopivia lapasia. Kun mamman vanhojen lankojen joukosta löytyi harmaata ja vaaleanpunaista lankaa, päätin uudestaan ryhtyä harjoittelemaan lapasten kutomista. Edelliset kutomani lapaset ovat olleet ahkerassa käytössä, vaikka ensialkuun en niihin ollutkaan oikein tyytyväinen.

Aloittaessani arvoin oikeaa silmukkamäärää. Jossain blogissa sattumalta törmäsin lukuun 40. Mallitilkkua en jaksanut neuloa ja vasta myöhemmin keksin, että olisin voinut ottaa mallia vanhoista lapasista, jotta koko olisi ollut sopivampi. Vahingosta viisastuneena ja virheestä oppineena ensi kerralla onnistun tässä paremmin. Opetuksena voisi olla, että kannattaa ensin suunnitella ja miettiä edes vähäsen ennen kuin ryhtyy toimeen...

Lankakin meinasi loppua kesken. Raitalanka ei olisi riittänyt enää yhteenkään raitaan ja harmaakin loppui niin, että peukalot tein eri kerästä. Kuvasta värieroa ei onneksi huomaa.

Lapaset langasta kuitenkin syntyi. Ovat vielä liian isot, mutta onneksi tyttö kasvaa ja varmaan myöhemmin niille on käyttöä. Sitä en kuitenkaan vielä tiedä minkä väristen haalareiden tai muiden vaatteiden kanssa ne tulevat käyttöön.

4.9.2010

Tervetuloa, syksy!

Syksy tulee eikä kesän väistymiselle enää mitään voi. Äidin täytyy siis varmistaa, että minimimmillä on lämpimät ulkovaatteet kylmempiäkin kelejä varten.

Vime kevään välikausihaalari oli jäänyt pieneksi ja kaupasta haettiin uusi, jossa väreinä vaalea liila ja harmaa. Haalarin alle ompelin harmaasta fleecestä sävyyn sopivan kaulurin, niin saa kylmä tuuli rauhassa puhaltaa lehtiä alas puista. Kauluriin otin mallia joskus aikaisemmin ompelemastani kaulurista. Kiinnitys on niskan takana tarranauhalla.

Villahousut NB-kokoa

Kulkiessani Prisman lankahyllyn ohi löysin alekorista Novitan beigeä Huopanen villalankaa tarjouksessa, joten pitihän sitä kerä napata mukaan.

Kerästä syntyi NB-kokoiset villahousut tiuhtisten ohjetta mukaillen, ohjeen olen löytänyt Kestovaippainfon keskustelupalstalta. Lankaa jäi vielä sen verran, että toiset lyhytlahkeiset villikset voisi vielä siitä saada.

29.8.2010

Verskoja tarvitsee aina

Reilu viikko sitten, kun kelit muuttuivat syksyisemmiksi ja viileämmiksi huomasin, että pikkuneiti on kesän aikana kasvanut pituutta niin, että suurin osa housuista on jäänyt liian lyhkäisiksi. Ei se kesän helteillä sandaalit jalassa haitannut, että lahkeet olivat puoleen sääreen capri-mitoituksella, mutta syksyn lenkkarikeleillä näytti vähintäänkin huvittavalta. Niinpä äiti päätti ryhtyä toimeen ja ommella tytölle uusia housuja.

Aloitin urakan piirtämällä kaavat niistä ainoista sopivan mittaisista verskoista. Benettonin mukavan kapean malliset pöksyt kokoa 90. Tulipahan sekin testattua, että osaan piirtää valmiista vaatteesta toimivat kaavat.

Kotoa kaapista löytyi myös sopivat housukankaat. Ruskeaa velouria löytyi juuri sopiva pala verskoihin, loppu kankaasta siirtyi tilkkulaatikkoon. Ruskeaa tenceliä olin ostanut varalle vaippojen imuja varten ja päätin testata miten tencel toimii vaatteessa. Epäilen, että voi nyppääntyä, mutta on niin ihanan pehmoista, että täytyy kokeilla epäilyistä huolimatta. Nämä kankaat kannoin olohuoneen pöydälle odottamaan leikkaamista.

Kului päivä ja toinenkin, ja jouduin toteamaan, ettei mulla nyt riitä aikaa mihinkään ompeluihin. Joten kauppareissulla poikkesin lastenvaateliikkeessä ja ostin tytölle housut. Eihän sitä nyt sovi liian lyhyissä lahkeissa kulkea.

Seuraavana päivänä sitten nappasin kankaat käsiini, leikkasin kappaleet ja ompelin kahdet housut. Lahkeisiin laitoin kuminauhat, sillä lahkeissa on kasvuvaraa. Kumpparit voi sitten poistaa, kun jalat taas venähtävät.

Ei siinä ompelussa kauaa mennyt. Eikä ollut ensimmäinen kertaa, kun tarpeeseen päätän ommella, ostan kaupasta ja lopulta ompelen...

28.7.2010

Pikkuruinen sisävaippa

Tulevalle pienokaiselle ompelin pikkuruisen NB-kokoisen sisävaipan. Kaavana käytin omaa kaavaani, joka aika pitkälle vastaa Imsevimsen äitiyspakkauksessa olleiden flanellettejen mallia.

Päälikangas ja sisäkangas ovat ruskeaa Kestovaippakaupan tenceliä, josta olen aikaisemmin ommellut vaippoihin imuja ja tykännyt kankaasta, sillä se imee hyvin ja on pysynyt todella pehmeänä kuumista ja useista pesuista huolimatta. Kiinteänä imuna tencelin sisällä on vielä mikrokuitufroteeta ja lisäkerros tenceliä. Jos vaipan imuteho ei pienokaisella riitä, niin olen suunnitellut ompelevani siihen vielä kiinteän läpän.

Kiinnitystä vaippaan en laittanut, vaikka neppejä joka puolelle tykkäänkin pihtien kanssa kiinnitellä. Näpsy tuntuu pysyvän hyvin tencelissä ainakin näin testivaiheessa, mutta käytäntö kertoo vasta myöhemmin loppuvuodesta tulisiko vaippaan sittenkin ommella tarra tai pari, tai pistää muutama neppari...

Kesähameita kierrätyskankaista


Vanhat Espritin farkut, jotka jäivät käyttämättä vääränmallisten ja rikkikuluneiden lahkeiden takia, saivat uuden elämän farkkuhameena. Leikkasin sisäsaumat auki, ratkoin haarasaumaa sopivasti ja katkaisin lahkeet polvien kohdalta. Lahkeiden pätkistä otin kangasta etu- ja takaosan kolmioihin. Ohjeen luin jossain vaiheessa täältä, mutta ohjetta en enää ommellessa muistanut kaivaa esiin...

Alkuperäinen idea oli tehdä tästä hameesta masutuubin kanssa äitiyshame. En kuitenkaan raaski leikata pois valmista vyötäröä ja vetoketjua, joten hame saa jäädä odottamaan hoikempia päiviä.

Kesähelteet tulivat ja kaikki vaatteet tuntuivat liian kiristäviltä ja puristavilta ja kuumilta. Resorista masutuubi ja helmaksi ikivanhan Vero Modan kietaisuhameen pätkä. Siitähän syntyi helposti ihan käyttökelpoinen äitiyshame kotikäyttöön. Masutuubin musta resori on ostettu Turun Jätti-Rätistä ja kaavaan otin mallia Suuren Käsityölehden (5-6/2010) äitiyssalsahameen masutuubista.

27.5.2010

Raitavaippaa

Pikkuneitimme on kasvanut. En enää uskonut tarvitsevani isompia vaippoja, kun tuntuu, että housunlahkeiden perusteella kasvu tapahtuu vain pituussuuntaan. Viime vuonna ommelluissa tarravaipoissa alkaa kuitenkin säätövara jo olla viimeisillään, joten piti ommella pari uutta taskua vähän leveämmällä vyötäröllä. Vaipoissa olen edelleen käyttänyt samaa hyväksi havaittua KVY:n kaavaa, jota olen itse muokannut lyhentämällä siivekkeitä. Kaavan tulosteessa koko on L, mutta koska tulosteen tarkastusruutu 2 x 2 cm ei mitattuna ole kuin 1,9 cm, niin kaava on todellisuudessa jotain kokojen M ja L väliltä.

Kangas on lime-oliivi pulia, joka on hankittu Turun Jätti-Rätistä edulliseen 10€/m hintaan. Aikaisemmin en ole nettikauppojen pul-tarjontaa selatessani lime-oliivi-puliin ihastunut, mutta kotona kangas näytti jo paremmalta. Vielä parempi siitä tuli, kun sain valmiiksi pirteän raikkaat vaipat. Sisäkankaana on ruskeaa mikrofleeceä. Reisikuminauhat on ommeltu kujiin. Etutarrat on osin kiinnitetty vaipan siivekkeiden jatkoksi, jotta etuosa pysyy ohuempana vaatteiden alla. Tarrojen urospuoli on päällystetty fleecellä.

Vaipat otettiin heti käyttöön, joten en saanut kuvattua niitä samaan kuvaan. Kirkkaampi painos on kuvattu illansuussa ulkona, joten väritkin pääsevät paremmin oikeuksiin. Harmaampi vaippa pääsi kuvaan vasta myöhemmin yöllä ja on kuvattu sisällä, joten värit näyttävät kuvassa vähän vääristyneiltä.

11.5.2010

Vaihtoehto lahjapaperille

Saimme kutsun naapurin pojan 2-vuotisjuhlille. Halusin ommella jotain lahjaksi, mutta aika ja ideat loppuivat kesken. Tässä lopputulos: Päivänsankari sai lahjaksi Lego Dublo poliisiauton lelukassissa.

Kankaat löytyivät valmiina kotoa. Olisin halunnut tehdä kassin tummansinisestä kankaasta, mutta sopivaa tukevaa kangasta ei löytynyt ja piti tyytyä ruskeaan. Ruskea kangas on aikanaan ostettu sängynpäällistä varten, josta osa jäi ompelijalta käyttämättä. Painettu mansikka-auto valkoisella pohjakankaalla on Ikean lastenkankaita, josta tein minimimmin huoneeseen verhot. Kankaassa on paljon erilaisia mitä kummallisempia autoja - porkkana-auto, kahvikuppiauto, kenkäauto...

Kassin mitotin legolaatikon mukaan niin, että paketti mahtui hyvin lahjakassiin. Tein kassiin sisäpuolelle neppikiinnitteisen taskun pikkuleluille. Kassin saa suljettua kahdella nepillä.

Toivottavasti kassille on käyttöä. Jos ei pikkuherran lelu- tai kylä- tai uimakassina niin sitten äidin varakauppakassina... Miksei mansikka-autolla voisi huristella vaikka kesätorille mansikka- ja herneostoksille!

20.4.2010

Tumput ja kevätpipoja

Kevättyöt pihamaalla lumien sulattua ovat vieneet oman aikansa, joten bloginikin on viime aikoina elänyt hyvin alkanutta hiljaiseloa. Maasta esiin tulevat tulppaanin alut ja ensimmäiset hennon valkoisena kukkivat krookukset ovat innostaneet puutarhatöihin. Syksyllä piilotin pihanurmen alle ja kukkapenkkeihin 50 tulppaanin sipulia ja niistä on jo 28 paikallistettu :) Saa nähdä pääsenkö ihastelemaan keväämmällä tulppaaneja vai ehtivätkö pihalla liiankin hyvin viihtyvät rusakot tuhota kasvatusurakkani ennen sitä.

Minimimmi ei pidä talvirukkasista. Tämä on tullut esille jo useaan otteeseen talven mittaan, kun ei pieni puolitoistavuotias saanut paksuilla rukkasilla kiinni lapioista eikä muistakaan leluista. Kun pahimmat pakkaset olivat ohi luovuin rukkasista ja minimimmi sai käteensä villatumput, ja samalla pihallakin alettiin viihtyä selvästi paremmin.

Lumi- ja loskakeleillä tumpuilla oli vaan tapana kastua aika pian läpimäriksi, joten niitä piti kutoa lisää. Edelliset lapaset olin kutonut joskus yli 20 vuotta aikaisemmin ja muutaman kerran sain miettiä miten saisin tumput kudottua, kun en pikaisella haulla löytänyt netistä mitään hyvää ja yksinkertaista tumppujen ohjetta. Ihan tumpuilta ne kuitenkin valmiina näyttävät ja käytössäkin ovat olleet toimivat, vaikka lankojen päättelyitä sainkin jo kertaalleen korjata... Lankana kirkkaanpunainen villalanka isoäidin lankavarastoista.

Keväällä auringon lämmittäessä varsinkin iltapäivisin tarvitaan jo ohuempia pipoja ja paksut toppalakit saa pakata odottamaan seuraavaa talvea. Neliöpipot syntyvät kiireessäkin nopeasti ja ovat ihan vekkulin näköisiä pienellä neidillä. Bamburaitamyssy on valmistunut jo aikaisemmin, materiaalina Myllymuksujen ihanan pehmoinen raidallinen bambupuuvillafleece. Samaa kangasta löytyy myös liivimekosta ja yövaipasta. Vaalea kitinvärisestä velourista ommeltu myssy sai ilmettä piristämään vaaleanpunaisen sydämen. Aplikaation puuvillacollege on ostettu Kangastukusta ja velour on samaa Kestovaippakaupan kangasta, mistä ompelin kaksospojille potkarit.

24.3.2010

Kengurupotkarit kaksospojille


Äidin hellässä hoidossaon poikasten turvallista varttua,
kengurun pussissa suojassa
alkaa elämänkokemusta karttua.


Ystävälleni syntyi muutama viikko sitten pienet kaksospojat, joille ompelin lahjaksi kengurupotkarit. Ihastuin jo aikaisemmin käyttämääni kenguruaiheeseen, jonka löysin lasten värityskirjasta. Nyt pääsin käyttämään kuvaa kaksospoikien potkuhousuissa.

Potkuhousujen kaavana olen käyttänyt Ottobre-lehden 6/2007 kaavaa Potkuhousut keskosvauvalle. Lehdestä löytyy kietaisunuttu, liivihame ja potkuhousut koosta 40 alkaen. Kengurupotkarit ovat kokoa 50 ja 56. Vanhempi pojista on puolet suurempi kuin pikkuveljensä. Ajattelin, että jos kokoero ei tasaannu ihan heti, niin samankokoiset potkarit ei välttämättä pojille sopisi.

Vaalea kitinvärinen velour on Kestovaippakaupasta. Vaaleansininen velour, ruskea resori ja ruskeat kam-nepit on Pikku-Auringosta. Limenvihreä velour on Jätti-Rätistä.

18.3.2010

Öttömönkiäisvaippa ja minimimmin mamman neppari-imu

Ihana ystäväni lainasi meille kakkosautoon turvaistuimen! Kiitokseksi hänelle ompelin perheen pienokaiselle taskuvaipan ja siihen sopivan minimimmin mamman neppari-imun.

Taskuvaipan (koko M) öttömönkiäiset kuosia löytyi kaapista vielä vaipan verran. Sisäkankaaksi valitsin pehmoisen ruskean mikrofleecen. Kankaat on tilattu aikanaan Myllymuksuilta. Taskun kaavana on käytetty omaa kaavaani, joka pohjautuu pitkälti KVY:n vaippakaavaan (tarkemmin täältä). Tasku kiinnitetään sivuista ruskeilla kam-nepeillä, jotka on haettu Naantalista Pikku-Auringosta.

Koska pienokainen on vasta viisikuukautinen, päätin lisätä vaipan etuosaan vielä nepparit, joiden avulla vaipan korkeutta voidaan säätää. Näin toivottavasti vaippa saadaan käyttöön hieman aikaisemmin.

Minimimmin mamman neppari-imuun valitsin tällä kertaa kuorikankaaksi ihanan pehmoisen ruskean tencelin, jota olen tilannut Kestovaippakaupasta. Olen käyttänyt tenceliä aikaisemmin neppari-imuissa ja materiaali on pysynyt erittäin siistinä ja pehmoisena kovasta käytöstä ja kuumista pesuista huolimatta. Imuun laitoin kaksi läppää, joista sisemmän materiaalina on kaksinkertainen mikrokuitufrotee ja ulomman materiaalina kolminkertainen bambu (bambu-puuvilla-polyesteri 60-20-20). Kiinnitys kahdella kullanvärisellä kam-nepillä.

Toivottavasti vaippa on mieluinen lahja, joka tulee ahkeraan käyttöön :)

17.3.2010

Talvimyssy ja tuhannen kävijän raja rikki

Kiitos kaikille teille lukijoille! Tänään on mennyt blogissani tuhannen kävijän raja rikki, vaikka edellisestä kirjoituksesta on jo aikaa. Hiihtoloma, minimimmin korvatulehdus ja muut viime viikkojen kiireet ovat vähentäneet ompelukoneen äärellä vietettyä aikaa. Ja sekin aika, minkä olen koneen äärellä istunut on mennyt vanhojen ompelusten korjaamiseen. Pilvitunikan ensimmäinen versio sai uuden kauluksen ja neppari-imu uuden kuoren, ystävälle valmistui liivinsuojia ja taskuvaipan takakumppari tuli korjattua... Laskurin otin käyttöön helmikuun pilvitunikapostauksen yhteydessä.


Jotain uuttakin olen saanut kiireestä huolimatta aikaiseksi. Ennen hiihtolomaa varauduin Lapin yli 30 asteen pakkasiin ompelemalla minimimmille talvimyssyn Ottobren 4/2004 lakin kaavaa mukaillen. Lakin ulkopinta on Irticosta ostettua ulkoilukangasta ja vuorena käytin minimimmin isän vanhaa pesussa huopunutta villapaitaa. Lämmikkeeksi laitoin näiden väliin vielä 2 kerrosta vanua. Lipan tukena on käytetty kerros vanua, joka on kiinnitetty Ikean sy-silitysnauhan avulla. Mustat nauhat on myös Irticosta.

12.2.2010

Kietaisubodyn kaveriksi puolipotkarit

Kietaisubodyn ja limenvärisen velourliivin kaveriksi ompelin illansuussa vielä vaaleanvihreät puolipotkarit viimeistelemään vaatekokonaisuuden.

Puolipotkarit (koko 62) on tehty Ottobre-lehden 4/2004 kaavalla. Ohjeesta poiketen laitoin vyötärölle resorin ja sen alle vielä leveän pyjamakuminauhan. Kaikki kankaat on Turusta Jätti-Rätistä.

Autoaplikaation tein saman mallin mukaan kuin kietaisubodyn auton. Ommellessa vain unohdin, että bodyn auton kulmat oli pyöristetty ja housuihin auton kulmista tuli terävät. Trikoon alle laitoin kaksi kerrosta liimakangasta, jotta siitä tuli tukevampi. Pilkullinen trikookangas on samaa mitä on velourliivin hupun vuorena.

Sovitellessani paitaa ja potkareita yhteen totesin, että housujen vyötärö on juuri niin korkea, että bodyn auto jää kokonaan piiloon. Mutta onneksi pieniltä vaihdetaan vaippoja usein, ja auto tulee yllätyksenä esiin vaipanvaihtajalle :)

Automobiili huristelee kietaisubodyssa

Valkoinen kietaisybody valmistui limenvihreästä velourista tehdyn selleri-liivin kaveriksi. Liivi on toimitettu jo uuteen kotiin, joten yhteiskuvaan vaatteita ei enää saa...

Kietaisybodyn (koko 62) kaava on Ottobre 6/2007 lehdestä. Valkoinen kangas on resoria ja ostettu aikanaan Jätti-Rätistä. Sieltä ovat mukaan tarttuneet myös limenvihreä resori ja aplikoinnin vihreä velour. Luonnonvalkoiset kam-nepparit on Naantalista Pikku-Auringosta.

Alkuun mietin miten bodyn toteuttaisin, kun pitkät reunakanttaukset tuntuivat hankalilta. Pohdin alavaroja ja ohutta vuorta... Oneksi niihin ei ollut kangasta, sillä pitkät kanttaukset onnistuivat yllättävän hyvin ja yllättävän helposti.

Aplikoinnin tein käyttämällä apuna silitettävää tukikangasta, Ikean Sy silittävää liimanauhaa ja talouspaperia. Ensin piirsin auton kuvan liimakankaaseen, jonka silitin kiinni velour-tilkkuun. Leikkasin auton velourista liimakankaan piirrosta mukaillen. Ikean Sy liimanauhalla kiinnitin auton bodyn etuosaan. Ompelin kuvion kiinni etukappaleeseen suoraan siksakilla ja joustavan kankaan alapuolella tukena käytin talouspaperia, jonka sain hyvin revittyä irti.

Alareunan nepit kiinnitin suoraan resoriin. Kyljessä olevia neppareita varten ompelin kanttinauhasta neppilistat. Neppien alapuolien kiinnityskohtiin laitoin myös kanttinauhasta tukikaitaleet, jotta kangas kestää neppien auki repimiset. Bodyn viimeistelin niskaan ommellulla tuotemerkillä, jossa myös kokomerkintä. Lappu on tehty tulostettavalla silityspaperilla.

Jälleen kerran oma kriittinen silmäni ei pidä työn laadusta. Tumman langan käyttö vaaleassa kankaassa ei anna anteeksi, jos tikki ei kulje ihan suoraan. Ja valmiista paidasta huomaan, että auto taisi tulla liian alas, voi jäädä housun vyötärön alle... Toivottavasti nämä eivät tulevaa käyttäjää haittaa.

9.2.2010

Kokoa suurempi tunika suklaapilviä

Minimimmin suklaapilvitunika (koko 80) on kohta jäämässä pieneksi, joten ajattelin ommella uuden kokoa suuremman ja matalammalla kauluksella kuin edellinen.

Uusi tunika syntyi Ottobre 6/2009 Night Owls raglanhihaiset pyjamapaidan kaavan (koko 92) avulla. Pyjamapaidasta muotoitui ryppyhihallinen tunika leventämällä hihoja ja pidentämällä niitä resorin verran. Helmaa pidensin ja muokkasin alaspäin leveneväksi. Näillä muutoksilla tunika taitaa olla ainakin kokoa suurempi, jollei jopa kolmea kokoa suurempi kuin ensimmäinen yritys :)

Paidan kangas on Ikasyrin ruskeaa pilvikuviollista interlock trikoo (100 % puuvilla). Pääaukon valkoinen resori on Jätti-Rätistä.

Hihansuut rypytin ompelukoneen kuminauhalla, jota ompelin kahteen kertaan hihansuihin suoralla ompeleella. Helppoa kuin heinänteko! Tietäisipä vaan miten heinää tehdään... Harjoituskappaleen ja muutaman pienen puretun pätkän jälkeen sain kuitenkin aikaiseksi itseäni tyydyttävän lopputuloksen.

Hihansuut ja helman ompelin uudella leveämmällä kaksoisneulallani. Lankojen väreinä olivat tumman ruskea ja beige - maitokahvi tulee mieleen. Pääaukon resorin kiinnitin ensin saumurilla ja huolittelin ruskealla suoraompeleella. Etukappaleen raglansaumat huolittelin myös suoralla ompeleella.

1.2.2010

Velourliivit kevääksi

Pitkästä aikaa olen ehtinyt ompelemaan jotain, minkä haluan täällä esitellä. Ruskeasta ulkoilukankaasta ommeltuja auton takapenkin suojia ja omppu-pulista tehtyä vaippapussia kun en viitsinyt kuvata ja julkaista...

Velourliivit on tehty Ottobre-lehden 1/2010 Selleri velourliivin kaavaa mukaillen. Vihreä liivi kokoa 62 on ommeltu ilman vuorta, laitoin vuoren vain huppuun ja vetoketjun sijaan liivin kiinnitys on luonnonvalkoisilla kam-nepeillä. Taskut jätin pois ja alareunaan ompelin tehosteeksi resorin. Limenvihreä velour, resori ja luonnonvalkoinen ruskeapilkullinen ohut trikoo on ostettu Jätti-Rätistä.

Suklaanruskea liivi kokoa 92 on kokonaan vuoritettu. Tällä kertaa päätin harjoitella vuoren ompelua niin, että kaikki saumat jäivät vuoren alle. Aivan kaikkea en lehden ohjeesta ymmärtänyt, mutta lopulta onnistuin ompelemaan kaikki saumat piiloon. Liivin voi siis halutessaan kääntää :) Ottobren ohjeesta poiketen tässäkin liivissä on käytettä kam-neppejä.

Suklaanruskea velour on ostettu Kestovaippakaupasta. Vaaleanpunainen ohut trikoo, jossa ruskeita pilkkuja, tarttui mukaan Jätti-Rätistä. Hennon vaaleanpunaiset kam-nepit noudettiin Naantalista Pikku-Auringosta.

16.1.2010

Pyjamapaidoista pulaa

Minimimmi on kasvanut ulos yöpuvuistaan. Joulupukki toi tytölle hauskan smurffi-pyjaman, mutta eihän sitä nainen yhdellä vaatekerralla selviä. Syksyllä saatiin lahjaksi kahdet puolipotkarit, jotka päätyivät yökäyttöön milloin minkäkin t-paidan kanssa, mutta näin talviaikaan pitäisi päällä olla jotain lämpimämpää. Tästäpä äiti sai hyvän syyn alkaa kaivelemaan kangasvarastoja ja valitsemaan sopivia kankaita pyjamapaitoihin, sekä lueskelemaan huolella ompelulehtiä :)

Pyjamapaidat tehtiin puolipotkareiden kavereiksi, joista toiset olivat oranssit ja toiset olivat valkoiset oranssinsävyisillä nallekuvioilla. Oranssien housujen pariksi löysin ohutta luonnonvalkoista trikoota, jossa oli ruskeita pilkkuja. Kauluksen ja hihansuut tein oranssista resorista, joka oli lähes samaa sävyä kuin kaupan housut. Valkoisten kuviollisten pöksyjen kanssa käytettäväksi tein paidan oranssista resorista ja siihen laitoin valkoiset resorit hihansuihin ja kaulukseen.

Kankaat on ostettu Turusta Jätti-Rätistä. Kaavana käytin Ottobre-lehden (6/2009) Night Owls pyjamapaidan kaavaa pienintä kokoa eli 92. Kaava oli sama, millä tein naapurin pojalle pehmeän paketin jouluksi. Kasvuvaraa näissä paidoissa riittää, mutta on pyjamien housuissakin kasvuvaraa, ja nukkuvaa lasta eivät liian pitkät hihat tai helma paljoa häiritse.

10.1.2010

Talvitossut päiväunia varten


Eräänä päivänä kiireisellä kauppareissulla onnistuin hukkaamaan minimimmin toisen tossun. Harmitti, mutta väsyneen tytön kanssa en jaksanut lähteä sitä enää etsimään. Kenkiä meillä käytetään yleensä ulkoillessa, mutta autoreissuilla ja vaunuissa suosin topattuja tossuja. Muutama kuukausi on nyt käytetty milloin kenenkin rukkasia, tumppuja, lapasia ja villasukkia. Lainassa ollutta Ottobre-lehteä 4/2004 selatessani löysin tossujen ohjeen ja kaavan, ja päätin korjata tilanteen - tarviihan tyttö nyt sopivat unitossut vaunuihin päiväunille.

Tossut (koko 18 kk) on tehty Irticosta ostetusta ulkoilukankaasta. Vuorena olen käyttänyt luonnonvalkoista puuvillakangasta, jossa tikattuna ohut vanu. Vanukangas löytyi vuosi sitten muuton yhteydessä, alkujaan oli vuosia sitten teetetyn päiväpeiton vuoresta jäänyttä ylimääräistä kangasta. Ohjeen mukaan vuorikangas olisi ollut mikrofleeceä, mutta sitä ei löytynyt kotoa oikean värisenä ja ajattelin toppauksen olevan lämpimämpi.

Ottobren tossuissa oli pohjaan aplikoitu tassun jäljet ja takana tamppi, mutta nämä jätin itse laiskana laittamatta. Tossujen yläreunan tikkaukseen ompelin kiinni tuotemerkin. Tikkaukset tein valkoisella langalla, kun se nyt sattui koneessa olemaan... Milloinkahan oppisin, että jos en edes aio yrittää saada aikaiseksi siistejä tikkauksia, niin langan ei tarvitsisi olla hirveän selvästi pohjakankaasta erottuvaa ;)

Tossut sain aikaiseksi minimimmin päiväunien aikana. Oli helpot ja nopeat tehdä, ja varmasti pääsevät meillä käyttöön heti huomenna, kun päiväuniaika koittaa.

9.1.2010

Uusia neppari-imuja uusiin taskuvaippoihin

Uunituoreisiin sivunepillisiin taskuvaippoihin ompelin imuiksi minimimmin mamman neppari-imuja. Imun ideoinnin lähtökohtana on ollut nopea kuivuminen myös narukuivatuksessa ja helppokäyttöisyys, kun kaikki osat ovat valmiiksi samassa paketissa.

Kaikissa imuissa on sisällä kolme läppää, joista yksi on kaksinkertaista mikrokuitufroteeta ja muut kaksinkertaisesta bambufleecestä (bambu-puuvilla-polyesteri 60-20-20). Imu asetetaan taskuvaippaan nepit alaspäin, jolloin mikrokuitufrotee on ensimmäisenä nopeana imuna estämässä ohivuodot ja levittämässä kosteuden koko imun alueelle tehokkaisiin bambuimuihin.

Ruskeassa imussa on kuorikankaana kaksinkertainen ruskea tencel ja kullanväriset kam-nepit. Kestovaippakauppa lupaa tencelin eli puukuidusta valmistetun viskoosikuidun olevan ekologista, pehmeää, joustavaa, imukykyistä, nopeasti kuivuvaa, lämmintä, hengittävää, kestävää... Mielenkiinnolla odotan miten tencel toimii vaippakäytössä imuna.

Vaaleansinisessä imussa ulkokuori on vaaleansinistä flanellia ja sisäpuoli on kierrätysmateriaalia, eli vanhasta vaaleansini-vaaleanpunaraidallisesta froteepyyhkeestä. Nepit ovat mariininsiniset.

Luonnovalkoinen imu on paksua puuvillacollegea, jonka sisäpuolella vaippaharsoa. Nepit ovat petroolinsiniset. Jos puuvillacollege ei pysy pehmeänä jatkuvissa 60 asteen pesuissa ja narukuivatuksessa ja tencel osoittautuu odotusten mukaiseksi, niin voi olla, että tämän vaipan läpät saavat myöhemmin itselleen uuden kuoren...

Vaaleankeltainen lammasimu on flanellia, jonka olen viime keväänä ostanut Raision Linnan-Kankaasta. Suloinen lammasflanelli sai kaverikseen vaippaharson sisäpuolelle ja luonnonvalkoiset kam-nepit kiinnitykseen.

Vaippoja joka lähtöön

Minimimmi aloittaa uudessa hoitopaikassa ensi viikolla. Jotta kestoilu hoitopäivinäkin onnistuisi mahdollisimman helposti ajattelin, että vaippojen tulisin olla mahdollisimman samanlaisia. Tästä sain hyvän syyn ommella taas pitkästä aikaa taskuvaippoja :)

Kaikki neljä uutta taskuvaippaa on tehty KVY:n kaavan pohjalta itse muokkaamallani sivunepillisen taskun kaavalla, jota olen käyttänyt myös aikaisemmin hyvällä menestyksellä (kuva). Omassa kaavassani takasiivekkeitä on lyhennetty ja hieman kavennettu. Lisäksi olen leikannut pul-kankaan etuosasta sisäkangasta korkeammaksi, jolloin pulin ja sisäkankaan sauma tulee vaipan sisäpuolelle noin 1 cm yläreunasta. Reisikuminauhat olen ommellut kujiin. Etukumppareita en ole laittanut. Täyttöaukko vaipoissa on takareunassa.

Nämä vaipat ompelin uudessa järjestyksessä verrattuna aikaisempiin tsi-vaippoihini. Aloitin kiinnittämällä kankaat toisiinsa ja ompelemalla reisikumppareille molemmista päistä auki olevat kujat. Seuraavaksi laitoin nepit paikoilleen ja vasta viimeisenä pujottelin ja kiinnitin kuminauhat. Näin pääsin eroon ompelukoneen hyppytikeistä!! Kaikki kankaat odottivat valmiina kotona ja on hankittu syksyn mittaan muistaakseni Kestovaippakaupasta, Myllymuksuilta, Sampsukasta tai Kangastukusta.

Kestovaippakaupan pul-kuosi sienet ja siilit valloittivat ompelupöydän ensimmäisenä kahden vaipan voimin. Toinen sienet ja siilit tasku sai sisäpuolelle valkoisen coolmaxin ja luonnonvalkoiset nepit.Toiseen laitoin ruskean coolmaxin sisäpuolella ja kullanväriset kam-nepit. Alkuun suunnittelin käyttäväni ruskeita neppejä, mutta tummanruskean coolmaxin rinnalla ne näyttivät ihan viininpunaisilta ja vaihdoin lennosta suunnitelmaani.

Punaista tassut pulia olin hamstrannut kaappiin vaippapalan verran. Tassut saivat sisäkankaaksi valkoisen coolmaxin ja nepparitkin ovat luonnonvalkoiset. Tässä vaipassa kokeilin miten toimii, jos muuttaa uros- ja naarasneppien puolet. Etusiivekkeissä siis naarasnepit ja urosnepit on vaipan takasiivekkeissä. Olen aikanaan ostanut yhtä paljon neppejä uros- ja naarasneppejä ja näin sain tasattua niiden kulutusta. Käyttökokemuksia odotellessa...

Neljäs vaippa syntyi pirteästä Myllymuksujen öttömönkiäiset pulista. Sisäpinta on oranssia coolmaxia. Tähän vaippaan laitoin ruskeat kam-nepit.