Mansikoita, rantaleikkejä ja kylpyhetkiä

Mansikkakangas houkutteli mielessä, kun hain Linnan Palasta sopivaa vohvelikangasta isosiskon kylpytakkiin. Punaistahan sen olla pitää pikkuneidin vaatteessa. Ja vielä lisää punaista ruutua huolitteluun. Mansikkakangas oli tilattu keväällä Michas Stoffecken kimppatilauksessa.

Kylpytakki kokoa 110 syntyi Ottobren 6/2011 Robot dog kaavalla. Vuoren jätin laittamatta, jotta kuivuu nopeammin. Muutenkin hyödynsin kaavasta vain sopivat osat ja viimeistelyt tein oman maun ja taitojen mukaan. Mansikkatasku on rannasta löytyviä kiviä varten. Sidontanauha on ommeltu selästä kiinni, ettei pääse katoamaan, ja kiinnitetään tarranauhalla. Näin ei tarvita äidin apua pukeutumiseen tai kylpytakin riisumiseen.

Onnittelukortteja ihan muuten vaan

Korttien teko oli niin mukavaa, että otin askartelulaatikon viime viikolla esiin ihan omaksi ilokseni ilman ideaa kenelle korttia olin tekemässä. Oma askartelu innosti myös esikoisen piirtämään, maalaamaan, askartelemaan ja leikkaamaan saksilla paperisilppua. Sopivaa puuhaa pikkusiskon päiväunien ajaksi!

Kortteja koulun päättäneille

Ylioppilas ansaitsee ruusunsa ja juhlansa - ja korttinsa. Tätä ylioppilaan korttia en voinut julkaista ennen juhlapäivää, sillä kortin saaja on joskus käynyt tutustumassa tämän blogin teksteihin. Eihän yllätystä voi sankarilta pilata...

Tämän kortin ideointiin hain apua Tiimarista. Mukaan tarttui mm. kulmaleikkuri, Onnea-tarroja ja korttiaskartelupakkaus, jossa oli mukana vaikka mitä kartongeista ruusuihin, nauhoihin ja muihin ihanuuksiin.

Kortteja kirjottaessani sain idean, että korttien sisäosan ei tarvitse olla ihan pliisu, vaan sinnekin voi keksiä jotain kaunista. Tätä ideaa yritin toteuttaa näissä tekeleissä.

Lauantaina juhlittiin myös peruskoulun päättänyttä. Hänen korttiinsa tuli netistä löytynyt runo:

Jätä jälkesi niihin askeliin,

jotka johtavat suuriin unelmiin.

Kevään kortteja

Kevät tuo tullessaan ylioppilasjuhlat ja päättäjäisiä. Lahjoja annetaan ja täytyyhän niissä olla mukana korttejakin.

Elämä ei ole ongelma, joka on ratkaistava,

vaan todellisuus, joka on koettava.

Edessäsi on rajattomien
mahdollisuuksien maailma.

Kevään ylioppilaat saavat ruusujen kanssa itse askarrellut kortit. Edelleen haaveilen käynnistä askartelukauppaan, joten korttien materiaalit ovat kotoa löytyneitä.

Minimimmi siirtyy syksyllä päiväkotiin, eikä kesän jälkeen enää palaa vanhaan hoitopaikkaan. Viimeisenä päivänä vanha hoitaja sai ruukkuliljan ja kortin kiitokseksi näistä menneistä vuosista, hyvästä hoidosta ja mukavista muistoista.

Kaikki kortin materiaalit löytyivät kotoa valmiina. Kuva valitettavasti vääristää värejä, mutta saa tästä varmaan kuitenkin ajatuksen ideasta.

Pienen pojan kortti

Pieni mies saapui maailmaan,
iloa ympärilleen tuomaan.
Suloinen poika xxxxx on,
parasta alla auringon!

Pieni sukulaispoika syntyi iloksemme keväällä. Kortin tein itse kotoa löytyneistä materiaaleista. Lidlin korttipohja, Ikean värillistä paperia ja Tiimarin metallinen koriste viime vuosisadalta tai jotain... Pitäisi varmaan suunnata johonkin oikeaan askarteluliikkeeseen. Se voisi käydä lompakon päälle aika rankasti.

Tämän kirjoituksen yhteydessä tulee testattua miten bloggerin android-versio toimii käytännössä vai toimiiko. Mobiilia on mukana myös kuvassa. Kuva on otettu kännykän kameralla ja rajattu kännykän PicsArt ohjelmalla.

Kärpässieniä kesämekossa

Yllätyskangaskokeilu numero kaksi on pinkki-punainen kärpässienimekko. Ajattelin rauhoittaa kuosia yksivärisillä hihoilla ja helmalla. Lopputuloksesta en ole varma auttoiko vai olisiko kuitenkin ollut parempi pitäytyä vain yhdessä kankaassa...

Kaavana on monteri, eli monen eri kaavan yhdistelmä. Raglanhihaista t-paitaa ja kesämekkoa Ottobresta maustettuna ihan omilla ideoilla. Mekko on kokoa 110 eli vielä liian suuri esikoiselle.

Kankaat on tilattu saksalaisesta nettikaupasta Michas Stoffeckesta.

Mansikkamekon kaava on edelleen hakusessa. Jos tämän pohjalta lähtee mansikkamekkoa esikoiselle ompelemaan, täytyy ainakin helmaa lyhentää ja hihoille tehdä jotain. Vai tuliko liian avoimen pääntien kuminauhaa kiristettyä liikaa...

Pinkki pipo yllärikankaasta

Osallistuin jokin viikko sitten Michas Stoffecken kimppakangastilaukseen. Kun kankaat piti lopulta valita kiireellä, niin päädyin 7m jerseyden yllätyspakettiin tyttökankailla. Kankaiden saavuttua olen vuorotellen ollut ihastunut uusiin kuoseihini ja keksinyt miljoona ompeluideaa, ja välillä kauhuissani, kun "enhän mä näistä mitään kivaa voi saada aikaiseksi..."

Ensimmäinen tekele kuitenkin valmistui, tytölle vaaleanpunaiseen ja punaiseen haalariin sopiva keväisen pirteä pipo. Ompelin pipon ilman kaavaa leikaten kankaat vapaalla kädellä. Pipon vuorena on pehmoista pinkkiä joustofroteeta.

Tilauksessa oli ylläripaketin lisäksi kesämekkokankaat muruilleni. Tänä kesänä pukeudutaan mansikoihin!

Kadonneet kypärämyssyt

Missä olette kaikki ompelemani kypärämyssyt? Oletteko kaikki päätyneet liian pienien vaatteiden laatikkoon ja sieltä uusille käyttäjille? Vai unohtuneet päivähoitoon?

Talvi ei ollut vielä ohi muutama viikko sitten, kun kaipasin kuopuksen päähän lämmittävää myssyä. Nasun korvista oli jäänyt sopivasti pehmeää kangasta, joten tein siitä iltapuhteiksi myssyn Ottobren nettikaavalla.

Kortti rippilapselle

Pitäisikö alkaa tekemään itse enemmänkin kortteja? Joulukortit olen askarrellut itse jo useana vuotena toisinaan ajan kanssa ja toisinaan viime tipassa hirveällä kiireellä yksinkertaisella mallilla. Edellisen rippikortin tilasin ystävältä, mutta tällä kertaa päätin yrittää itse. Uskaltaisiko tälle harrastukselle antaa pikkusormen vai menettääkö siinä samalla hetkessä koko käden?

Essumekkoelämää kera hippojen

Pitihän sitä hyvät suunnitelmat toteuttaa ja niin sai isosiskokin oman hippohameensa eli essumekon. Kankaana Ikean puuvillainen lastenkangas ihanalla hippokuosilla, tällä kertaa punaisena.

 

Ottobren kaavassa koot loppuivat kesken, joten piti tehdä mekko suurentamalla itse kaavaa noin kokoon 100.

Keväinen essumekko kuopukselle

Pari vuotta sitten esikoisen ollessa taapero näin jollain suloisella lapsukaisella essumekon ja ihastuin sen yksinkertaisuuteen. Ajattelin, että jospa tuon saisi käteensä ja piirtäisi siitä kaavat. Nyt olivat Ottobren tekijät lukeneet vanhoja ajatuksiani ja lehdestä 1/2012 löytyi valmiit kaavat kyseiseen malliin.

Kuopuksen essumekon (koko 80) kankaaksi valikoitui Ikean lastenkankaisiin kuuluva limenvihreä hippo-kangas, jota olin hamstrannut kolmen metrin pätkän joskus ohikulkiessani, kun ihastuin sen kuosiin. Samaa kangasta löytyi myös punaisena, jonka myös nappasin joku toinen kerta ohi kulkiessa mukaan. Ajatuksena olisi ehtiä ommella isosiskolle samanlainen essumekko punaisena. Saa nähdä miten käy.

Ottobren mekko oli tehty kaksipuolisesti käytettäväksi ja reunat huoliteltu poikkeavan värisellä vinokaitaleella. Yksinkertaistin mallia ja valitsin vuorikankaaksi vanhaa lakanakangasta. Kanttauksetkin jätin tekemättä ja huolittelin reunat vihreällä tikkauksella. Napit korvasin kam- nepeillä.

Essumekko oli nopea ommella ja yksinkertainen tehdä. Kaksi kankaanpalaa ommellaan oikeat puolet vastakkain, käännetään kääntöaukon kautta ja huolitellaan reuna tikkauksella. Nepit paikoilleen, ja mekko on valmis. Sain myös vihdoin korkattua Ikean suloisen lastenkankaan. Samalla idealla voisi tehdä lisää kesämekkoja legginsien kanssa käytettäväksi. Kävisiköhän kankaaksi joustofrotee, niin ei tarvitsisi silittää...

 

Lautapelin askartelua

Murunen ihastui ystävän luona lautapelin pelaamiseen. Nopan heittäminen oli kivaa. Kauppareissulla etsin Prisman leluhyllystä sopivan hintaista ja riittävän yksinkertaista peliä. Kun mieluisaa ei löytynyt, päätin yrittää tehdä pelin itse.

Pelin ideana on noppaa heittämällä siirtyä aina seuraavaan vapaaseen nopan luvun osoittamaan väriin. Päästäkseen maaliin tulee saada väriksi vihreä, punainen tai sininen, eli 1, 3 tai 6, Salaman, Sallyn ja taustavärin mukaan. Ensimmäisenä maaliin päässyt voittaa pelin ja nuorin pelaajista saa aina aloittaa. Pelin säännöt keksin ihan itse. Nämä ovat riittävän yksinkertaiset kolmevuotiaalle ja kun peli ei kestä kovinkaan kauaa, niin kärsivällisyyskin riittää. Paitsi silloin, kun äiti on voitolla...

Pelin askarteluun käytin palan valkoista pahvia ja pieniä värillisistä papereista leikattuja ruutuja. Salaman ja Sallyn kuvan kopion kirjasta. Vaaleanpunaista paperia ei tullut vastaan, joten käytin alleviivaustussia. Liimasin liimapuikolla palaset pahviin. Pelinappulat rypistin värillisistä paperineliöistä ja noppa löytyi jostain laatikkojen kätköistä. Noppa tuntui lentävän välillä milloin minnekin, pääsääntöisesti lattialle, joten nopan pysymiseksi paremmin pöydällä taittelin paperisen noppalaatikon. Vartissa koko peli oli valmis ja päästiin pelaamaan. Ensimmäisen pelin voitti isä, murunen tuli toiseksi ja äiti jäi ihan viimeiseksi.

Nasuna penkkareihin

Penkkariauton lavalle haluttiin pukeutua Nalle Puhin rakkaaksi ystäväksi Nasuksi. Possun nenä löytyi kaupasta, mutta korvat päätettiin ommella ja askarrella ihan itse.

Pipon päälikangas, vaaleampi vaaleanpunainen college, löytyi valmiina kaapista. Korvien tummempi pinkki joustofrotee ostettiin Eurokankaan palalaarista. Samasta kankaasta tehtiin myös pipon vuori, jotta pipo olisi vähän lämpimämpi, jos penkkaripäivänä yllättää kovat pakkaset ja kylmä viima. Korvien sisään ommeltiin kaksi kerrosta tukevaa vadelman väristä verhokangasta ja vanua. Lisäksi korvien sisään pujotettiin suikaleet muovisen keksipurkin kannesta, jotta saatiin korvat pysymään tukevasti pystyssä, vaikka vähän tulisi hypittyä ja pompittua.

Kaava syntyi sitä mukaa, kun työ eteni. Samoin ompeluideat... Sovittamalla ja kokeilemalla ja vähän välillä muokkaamalla syntyi päähän istuva pipo ja korvat. Korvat ommeltiin kiinni ensin vähäsen, sitten vähän enemmän ja vielä enemmän ja vähän edestä ja takaa ja joka puolelta, jotta lopputulos oli ompelijaa ja käyttäjää tyydyttävä. Ompelija taisi olla se kriittisempi osapuoli.

Loppu hyvin kaikki hyvin? Se selvinnee torstaina, kun ajot on ohi ja nähdään pysyikö pipo päässä ja korvat pystyssä koko ajelun ja hulinan ajan.

Täytyyhän tytöllä tanssihame olla

Ilmoitin minimimmin 3v. lastentanssiin samaan ryhmään naapurin tytön kanssa. Kun olimme sopimassa kimppakyydistä mainitsi ystäväni tyttärensä uudesta tanssihameesta. Tunsin itseni aika onnettomaksi tapaukseksi, sillä minulla ei ollut tullut mieleenkään, että jo ensimmäisellä tunnilla pitäisi olla tanssihame. Onneksi kaapista löytyi puhtaana yksi ohut puuvillahame, joka sai luvan kelvata ensihätään.

Äidille tuli kiire ommella tytölle tanssitunnille sopivat vaatteet. Muilla tanssijoilla oli balettipukuja tai vastaavia, joten sille linjalle lähdettiin. Kankaat hain Jätti-Rätistä. Kaavana käytin Ottobre-lehden 3/2011 uimapuvun kaavaa kokoa 104, johon lisäsin frillahihat jostain kesämekon kaavasta ja pääntietä pienentämään kuminauhakujan. Pääntien kanssa oli muutenkin ongelmia. Kuminauhakujaan päädyin, kun olin kolmannen kerran purkanut framilonilla rypytetyn taitteen... Ensimmäinen kerta, kun käytin framilonia ja meistä ei ainakaan vielä tullut ystäviä.

Lopputulos yllätti lopulta itsenikin. Puvusta tuli sopiva, istuu riittävän hyvin ja hame sopii siihen mainiosti. Henkkamaukasta tarttui mukaan vielä tossut ja vaaleanpunaiset säärystimet, ja niin on tanssityttö valmis. Ja äiti päässyt toteuttamaan itseään vaaleanpunaisen unelman kera.

Lopuksi on vielä todettava, että värivalinta syntyi kangaskaupan valikoimien mukaan. Vaaleanpunainen ei ollut suunnitelmissa, mutta vaihtoehdotkin olivat aika vähissä. Hintaa puvulle ja hameelle tuli lopulta alle 5€.

Housut ja toisetkin...

Ripeästi kasvava tyttäremme sai taas housuja pidemmillä lahkeilla. Vyötäröstä koko on sama kuin on ollut jo pitkään...

Housujen kankaat tuli leikattua odottamaan sopivaa ompeluhetkeä jo joskus itsenäisyyspäivän tietämillä, mutta muut kiireet pitivät pois ompelupuuhista tähän asti. Välissä sentään ehti valmistumaan joulupakettien laudeliinat :)

Oli mielenkiintoista ommella housuja valmiiksi leikatuista kankaista, kun en muistanut millä kaavalla ne oli tehty, oliko lahkeisiin tarkoitus laittaa taite vai resori, ja oliko vyötäröllä riittävä vara taitetta ja kuminauhakujaa varten vai olisiko pitänyt tehdä erillinen vyötärökaitale... Päättelisin valmiiden housujen mallista, että kaavana olisi ollut Ottobre-lehden 4/2011 Superstrech farkkulegginsien kaava ilman taskuja, koko 98 (lahkeet 104). Ihan käyttökelpoista kapoista housua kuitenkin valmistui.

Violetti pehmeä velour on Eurokankaasta ja harmaa college Jätti-Rätistä.

Pehmeitä paketteja pukilta

Halusin muistaa ystäviä itsetehdyillä joulutervehdyksillä. Joulupukin paketteihin päätyi tänä vuonna itse painettuja laudeliinoja.

Laudeliinat on painettu puolipellavaan, jota ostin Linnan Palasta Raisiosta. Kangas oli tarkoitettu laudeliinaksi, joten leveys oli valmiiksi sopiva ja ompelin taitteet vain kahdelle sivulle. Taitteiden lisäksi ompelukonetta käytin ripustuslenkkien kiinnittämiseen.

Painokuvaksi valitsin söpöt hauvat, sillä yksi paketti laudeliinoja meni tuoreeseen koiraperheeseen ja muut saivat liukuhihnatyönä saman kuvion. Pakettiin tuli yksi laudeliina, jossa sininen isompi hauva ja toinen laudeliina, jonka kuvana oli pienempi punainen hauva ja tassun jäljet. Kokeilukappaleeseen painoin pienet ruskeat jalanjäljet, mutta ne näyttivät enemmän likatahralta kuin siistiltä painokuosilta, joten ruskea ja jalanjäljet jäivät pois virallisista kappaleista. Painovärit ja sapluunat on ostettu aikoinaan Sinooperista.