Verskoja tarvitsee aina

Reilu viikko sitten, kun kelit muuttuivat syksyisemmiksi ja viileämmiksi huomasin, että pikkuneiti on kesän aikana kasvanut pituutta niin, että suurin osa housuista on jäänyt liian lyhkäisiksi. Ei se kesän helteillä sandaalit jalassa haitannut, että lahkeet olivat puoleen sääreen capri-mitoituksella, mutta syksyn lenkkarikeleillä näytti vähintäänkin huvittavalta. Niinpä äiti päätti ryhtyä toimeen ja ommella tytölle uusia housuja.

Aloitin urakan piirtämällä kaavat niistä ainoista sopivan mittaisista verskoista. Benettonin mukavan kapean malliset pöksyt kokoa 90. Tulipahan sekin testattua, että osaan piirtää valmiista vaatteesta toimivat kaavat.

Kotoa kaapista löytyi myös sopivat housukankaat. Ruskeaa velouria löytyi juuri sopiva pala verskoihin, loppu kankaasta siirtyi tilkkulaatikkoon. Ruskeaa tenceliä olin ostanut varalle vaippojen imuja varten ja päätin testata miten tencel toimii vaatteessa. Epäilen, että voi nyppääntyä, mutta on niin ihanan pehmoista, että täytyy kokeilla epäilyistä huolimatta. Nämä kankaat kannoin olohuoneen pöydälle odottamaan leikkaamista.

Kului päivä ja toinenkin, ja jouduin toteamaan, ettei mulla nyt riitä aikaa mihinkään ompeluihin. Joten kauppareissulla poikkesin lastenvaateliikkeessä ja ostin tytölle housut. Eihän sitä nyt sovi liian lyhyissä lahkeissa kulkea.

Seuraavana päivänä sitten nappasin kankaat käsiini, leikkasin kappaleet ja ompelin kahdet housut. Lahkeisiin laitoin kuminauhat, sillä lahkeissa on kasvuvaraa. Kumpparit voi sitten poistaa, kun jalat taas venähtävät.

Ei siinä ompelussa kauaa mennyt. Eikä ollut ensimmäinen kertaa, kun tarpeeseen päätän ommella, ostan kaupasta ja lopulta ompelen...