Pehmeitä paketteja pukilta

Halusin muistaa ystäviä itsetehdyillä joulutervehdyksillä. Joulupukin paketteihin päätyi tänä vuonna itse painettuja laudeliinoja.

Laudeliinat on painettu puolipellavaan, jota ostin Linnan Palasta Raisiosta. Kangas oli tarkoitettu laudeliinaksi, joten leveys oli valmiiksi sopiva ja ompelin taitteet vain kahdelle sivulle. Taitteiden lisäksi ompelukonetta käytin ripustuslenkkien kiinnittämiseen.

Painokuvaksi valitsin söpöt hauvat, sillä yksi paketti laudeliinoja meni tuoreeseen koiraperheeseen ja muut saivat liukuhihnatyönä saman kuvion. Pakettiin tuli yksi laudeliina, jossa sininen isompi hauva ja toinen laudeliina, jonka kuvana oli pienempi punainen hauva ja tassun jäljet. Kokeilukappaleeseen painoin pienet ruskeat jalanjäljet, mutta ne näyttivät enemmän likatahralta kuin siistiltä painokuosilta, joten ruskea ja jalanjäljet jäivät pois virallisista kappaleista. Painovärit ja sapluunat on ostettu aikoinaan Sinooperista.

Kesän korjausompeluita osa II

Viimesyksyiset housut kasvoivat koon tai kaksi, kun lisäsin vyötärölle ja lahkeisiin resorit. Vaipan jäädessä pois istuvat vanhat housut vyötäröltä vielä oikein mainiosti.




 
 
 



Tahranpoistoaineiden teho ei enää riittänyt tälle paidalle. Samaa keinoa olin käyttänyt jo joskus aikana ennen tätä blogia. Eli sopiva sapluuna paikalle ja tupsuttamaan väriä tahran päälle. Nopeaa ja helppoa, eli kiireiselle äidille sopiva keino.

Norsuhuppari sai nepit

Odotetut ruskeat kam-nepit saapuivat kotiimme ja päätyivät norsuhuppariin. Nyt on koko asukokonaisuus valmis käytettäväksi. Hupparin kasvuvara taitaa vaan riittää kauemmin kuin vaaleanvihreän haalarin, joten jossain vaiheessa täytyy varmaan ommella haalarista seuraava koko hupparin kanssa käytettäväksi...

Norsuja haalarissa ja hupparissa

Ottobre-lehden (6/2009) Mustikka-haalarin innoittamana päätin ryhtyä opettelemaan haalarin ompelemista. Kun löysin vielä sopivan edullista vaaleanvihreää velouria, niin päässäni alkoi hahmottua minimimmille haalarit ruskeilla resoreilla ja taskuilla. Haalareiden seuraksi tarvitaan tietenkin tähän aikaan vuodesta jotain pitkähihaista. Kun huppareita on tullut tehtyä, niin päätin ommella vielä yhden hupparin hyväksi koetuilla kaavoilla (mukaillen Ottobre 3/2009).

Haalarin (koko 80) kankaana on Jättirätin vaaleanvihreää velouria (4,80 €/m), suklaanruskea resori on ostettu Pikku-Auringosta ja luonnonvalkoinen puuvillacollege Kangastukusta. Norsut on painettu Sinooperista mukaan tarttuneella sapluunalla ja väri on ostettu Muovitukusta. Vetoketjun hain Irticosta.

Hupparissa (koko 80) on samat materiaalit kuin haalarissa. Etukappaleet ja takakappale ovat luonnonvalkoista puuvillacollegea, hihat ja huppu ovat vaaleanvihreetä velouria ja hupun vuoressa, hihansuissa ja tehosteissa on käytetty suklaanruskeaa resoria. Etukappaleesta puuttuu vielä ruskeat kam-napit, jotka on tilattu, mutta vielä matkalla meille...

Haalarin pääntien ja hihansuut viimeistelin ruskealla resorilla ja ompelin kaksoisneulalla. Kun jatkoin kaksoisneulan käyttöä vielä hupparissakin, onnistuin vääntämään kaksoisneulan toisen neulan ja tällä hetkellä uusi kaksoisneula on ostoslistalla. Onneksi olin saanut haalarin tuplasaumat jo ommeltua. Haalarin takasauman saumavaraan kiinnitin tuotemerkin, joka on tulostettu silityspaperilla valkoiseen kankaaseen. Lapun toiselle puolelle silitin vielä kokomerkinnän.

Haalarin tasku tehtiin ohjeen mukaan ompelemalla syötelanka taskun saumavaraan, kiristämällä syötelankaa pahvisapluunan päällä ja silittämällä taskun saumavarat sapluunan mukaisina. Yllättävän helppoa, vaikka ensilukemalla en olisi uskonut.

Kangasvärien käyttöä tulee vielä harjoitella. Hupparin norsujen reunat eivät ole tarkat, sillä väriä pääsi sapluunan alle. Taisin innostua liikaa painamisesta ja käyttää liikaa väriä tupsuttimessa. Myöskin taskut tuli ommeltua väärin päin, sillä suunnittelin norsujen olevan valmiissa haalareissa kärsät vastakkain, mutta haalareita kasatessa huomasin norsujen katsovan poispäin toisistaan.

Valmis haalari istuu minimimmille hyvin, sillä on mukavan kapea malli meidän hoikalle neidille. Tämän haalarin jälkeen seuraavan osaan jo tehdä toivottavasti vähemmällä purkamisella :)

T-paitoja painamaan

Isänpäivälahjoiksi painettiin t-paitoja. Isoisät ja isä saivat kaikki harmaat Dressmanin v-aukkoiset t-paidat, joihin oli painettu kangasväreillä käsiä ja jalkoja, sekä lisäksi silityspaperilla tehty onnitteluteksti. Tässä kuvassa isän paita, jossa isosiskojen kädenjäljet ja 1-v minimimmin jalanjäljet ikuistettuna paidan rintamukseen. Tekstissä tietenkin "Maailman Paras Isä!".

Pikkuneidin jalanjäljet olivat haastavat painaa. Jos oikea jalka onnistui, niin vasemman jalan jäljestä tuli suttuinen ja toistepäin :) Lahjoiksi varattiin neljä paitaa, joista kolmeen saatiin painettua riittävän siistit jäljet, että ne kehtasi antaa lahjaksi. Ylimääräinen paita suhruineen jäi isälle remonttipaidaksi...

Vaippoja ystävän prinsessalle

Innostuin ompelemaan ystäväni pikkuprinsessalle vaippoja. NB-kokoiset vaipat kun vaan ovat niin syötävän suloisia!

Tässä kaksi sisävaippaa omalla S-koon kaavalla. Kankaina flanelia, bambua, fleeceä, puuvillaa, mikrokuitua imuna...

Toiseen innostuin painamaan kangasväreillä norsun takapuoleen, toivottavasti kuvio pysyy pesussa. Kankaanpainanta on vielä harjoitusvaiheessa ja kuvion reunat eivät ole niin siistit kuin haluaisin niiden olevan, mutta toivottavasti tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin...

Lammasvaipan kiinnitys on nepeillä ja sisällä läppäimu. Norsuvaipassa ruskeat tarrat kiinityksenä ja kiinteän läppäimun voi pujottaa fleecen sisään.

Näiden vaippojen etuosaan olen kiinnittänyt kankaisen tuotemerkin, joita sain lahjaksi :) KIITOS!! Vaipoista tulee heti ammattimaisemman oloisia, kun niihin saa kiinnittää merkin.

Nämä vaipat ommeltu omalla NB-kaavalla. Kankaana vaaleansininen leppäkerttu-flaneli. Oikeanpuoleisessa kiinnityksenä tarrat ja lisäsäätötarra toisessa siivekkeessä. Vasemmanpuoleisen kiinnitys on kuminauhan päässä olevalla nepillä :) Yritin pitää vauvan vatsa-alueen mahdollisimman ohuena ilman mitään ylimääräisiä vatsaa painavia osia...

Merimiesvaipat on ommeltu vanhasta puuvillaisesta kreppilakanasta. Kankaan epätasainen kreppipinta nopeuttaa kivasti vaipan kuivumista. Vaipassa irtoläppäimu, jonka kiinnitys on nepeillä. Molemmat imut saa pujotettua kuivaliinan alle. Kaavana oma NB-koko, kiinnitys nepeillä. Näissä vaipoissa tuotemerkki on kiinnitetty silityspaperilla. Parin viikon käytön jälkeen sain palautetta, että merkit ovat paikallaan. Pidemmästä käytöstä ei ole vielä kokemusta.