Villapaidan uusi elämä

Isän vanha kierrätyslaatikosta pelastettu musta villapaita sai uuden elämän, kun ompelin siitä villahousut. Housuihin käytin villapaidan molemmat hihat, etu- ja takakappale jäivät vielä odottamaan sopivaa ideaa ja tarvetta. Parempi niin, että villapaita uusiokäytössä lämmittää tyttöä pakkaspäivinä, kuin että paita lojuisi turhana jossain varaston laatikossa täyttämässä nurkkia...

Villapaidan hihansuiden resorit ja vaaleanruskeat raidat hyödynsin lahkeensuissa. Kaava on muokattu verskojen kaavasta. Materiaali on 50% villaa ja 50% akryyliä. Saa nähdä miten kestää kulutusta.

Soseet mukaan ruokavalioon

Sukulaistyttö tuli siihen ikään, jossa aloitetaan kiinteät ruuat. Tytön äidin mukaan lopputulos oli ehkä ravitseva, mutta ainakin sottainen. Vaatteiden suojaksi ompelin kaappien kätköstä löytyneestä piparikukkapulin palasta raikkaan ruokalapun. Ilmettä piristävät turkoosit kanttaukset. Kaava oma, kiinnitys kam-nepillä.

Siskosten kypärämyssyt

Kypärämyssykausi alkoi taas. Isosiskolle ommeltiin uusi haalarin väriin sopiva kypärämyssy, ja pitihän pikkusiskonkin saada samanlainen. Äitiyspakkauksen mukana pieni kypärämyssy meillekin kotiutui, mutta eihän sitä silloin löytynyt kun olisi tarvittu...

Vaaleanpunainen resori on ostettu Jätti-Rätistä. Isommassa myssyssä on kaavana käytetty Ottobren lohikäärmelakin ilmaiskaavaa koko 46 pidennettynä ja pienemmässä kokoa 42 ilman saumavaroja. Hyvin istuvat neideille ja olivat mukavan helpot ja nopeat ommella. 

Pari pipoa ja hernepusseja

Viedessäni taaperoani päivähoitoon tuli hoitopaikan ovella vastaan leikkikaveri kantaen kahta hernepussia. Niistä riitti pienokaisille iloa, joten ajattelin, että hernepusseja voisi ommella myös kotikäyttöön. Helppoa, nopeaa ja halpaa - ja lisäksi hernepusseista on riittänyt iloa kotona moneksi illaksi. Niitä voi heitellä koriin, piilottaa ja etsiä, laittaa laskemaan liukumäestä... Pienen ihmisenalun rajaton mielikuvitus on vain esteenä!

Lempparipipon jäädessä isän ja tyttären yhteisellä kauppa- ja uintireissulla jonnekin matkan varrelle piti ommella uusi pipo. En osannut valita, tekisinkö lilan pipon välikausihaalarin kaveriksi vai norsupipon ruskean ulkoilutakin kanssa käytettäväksi, joten tein molemmat.

Lila velour on ostettu Eurokankaasta, ruskea-vaaleanpunainen norsutrikoo on tilattu aikanaan Sampsukasta ja vuorena käytin Jätti-Rätin vaaleanpunaista resoria. Kaava on oma, ompeluohjeita ja -vinkkejä löysin muutamista käsityöblogeista.

Tummaa lilaa liivimekossa

Pitkästä aikaa päätin ommella pikkuneidille liivimekon. Tumman lila velour muokkaantui jo unissani liivariksi, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja kangasta leikkaamaan.

Liivimekon kaava on oma. Alunperin piirsin kaavan Meandin puputunikasta (koko 62/68), mutta malli on matkan varrella muuttunut jo niin paljon, ettei alkuperäisestä kaavasta taida olla enää muuta jäljellä kuin teksti ensimmäisen kaavaversion paperissa. Tämä mekko on kokoa 90, etuosassa pienet laskokset ja kukka-aplikointi.

Liivimekon tumma lila velour on ostettu Eurokankaasta, aplikoinnin tilkku ja vaaleanpunainen resori Turun Jätti-Rätistä ja kam-nepit Naantalin Pikku-Auringosta.

Pikkuista sukkaa puikoilta pukkaa...

Tyksin keskolan sukkakeräys osui sopivaan ajankohtaan. Kun pääsin vauhtiin sukkien kutomisessa, niin sukkapareja valmistui täydet kymmenen keräykseen ja omaan käyttöön vielä yhdet sukat ja tumput. Kaikkiin sukkiin käytin isoäitini vanhoja sukkalankoja, joita jäi vielä vaikka kuinka paljon varastoon pieniä sukkia varten. Isommista sukista voisi tulla aika kirjavia, sillä vain muutamaa lankaa taitaa löytyä täysi kerällinen. Muut lankakerät ovat vajaita, mutta niistä saa tehtyä pirteitä ja iloisia raitoja!

Sinisiä sukkia tuli neulottua kahdet ja niissä käytin nro 3 puikkoja. Ensimmäiset yksiväriset tein 24 silmukalla ja sukanvarteen tein makkaraneulosta saadakseni sukkiin vähän erilaista ilmettä. Sukan kantapää-varvasmitta on 8,5 cm. Kokonaan raidalliset siniharmaat sukat tein 21 silmukalla. Sukanvarren alku on ommeltu aina oikealla ja resoria on vain muutama kerros nilkan kohdalla. Näiden sukkien pituus on 7,5 cm.

Ruskeansävyisiä sukkia valmistui kolme paria pienemmillä puikoilla. Siniraidallisissa sukissa testasin miten kirjoneulos erottuu näin pienessä sukassa. Silmukoita on 30, resori neulottu 2o 1n ja sukalla on mittaa 9 cm. Ruskeaa ja luonnonvaaleaa väriä yhdistävissä sukissa on vaalea kantapää, varressa neljä ohutta raitaa ja resoria ei ole käytetty ollenkaan. Silmukoita on 24 ja pituus kantapäästä varpaisiin 7,5 cm. Vihreäruskeat raitasukat on tehty 24 silmukalla ja pohjan mitta on 7,5 cm. Varren resori on neulottu 2o 1n.

Tummanvihreitä villasukkia päätin piristää vaaleanpunaisilla raidoilla ja kuvioilla. Sukan varressa ei ole resoria, mutta yläosassa ja kantapään yläpuolella on neulottu makkarat. Silmukoita pienillä puikoilla (noin nro 2) oli 24 ja sukan pituus on 8 cm. Kirkkaanvihreät sukat neuloin 18 silmukalla kolmosen puikoilla. Mitta kantapäästä varpaisiin on 7 cm eli ovat tämän joukon pienimmät sukat. Näissäkin tein kirjoneuletta sukan teräosaan, tällä kertaa vaaleammalla vihreällä langalla.

Pientä villaista tulevalle pienokaiselle

Tyksin sukkakeräyksestä innostuneena ja isoäidin lankavaraston innoittamana päätin neuloa sukat myös loka-marraskuun vaihteessa syntyvälle masuasukille. Kun lankaa riitti, niin samalla vauhdilla sain aikaiseksi myös tumput. Nyt on millä pitää pienokaiset varpaat ja sormet lämpiminä ensi talvena.

Sukat tein nro 3 puikoilla 28 silmukalla. Varteen lähdin kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja perusresorille. Sukan yläosa syntyi neulomalla 3 kr oikein ja 3 kr nurjaa. Väliin tein 8 kr aina oikein neulosta ennen resoria (2o 1n). Sukan pituus kantapäästä varpaisiin on 11 cm.

Tumpuissa käytin samoja puikkoja ja 24 silmukkaa. Malli on muuten sama kuin sukan varressa, mutta vähensin kerroksia muutamalla. Tumppujen pituus on 11 cm. Peukaloita en näin pieniin tumppuihin tehnyt.

Sukkien ja tumppujen neulomisessa testasin netistä lukemaani vinkkiä käyttää neljän sukkapuikon sijaan kolmea puikkoa. Neulominen onnistui helposti ja kun puikkojen vaihdot vähenivät, tuntui kerroksiakin syntyvän nopeammin.

Villasukkia Tyksin keskosille

Kestovaippainfon sivulla huomasin Miuskin aloittaneen villasukkakeräyksen Tyksin keskolan hyväksi. Muutaman ystäväni lapsukaiset ovat viettäneet siellä ensipäiviään tässä maailmassa hyvässä hoidossa, joten ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon hyvän asian puolesta.

Edellisten villasukkien kutomisesta oli kulunut suunnilleen 20 vuotta, kun koulussa piti kutoa villasukat. Mitään muistikuvaa kantapään tekemisestä ei enää ollut, mutta onneksi netti pelasti päivän. Löysin Käspaikan sivustolta selkeän kuvitetun villasukkaohjeen, joka vääntää rautalangasta mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä. Langat kaikkiin sukkiin löysin isoäitini vanhasta lankavarastosta. Erivärisiä ihania lankoja jäi sinne vielä niin paljon, että pikkuruisia sukkia saa tehtyä vielä monet, jos vaan intoa ja aikaa riittää.

Ensimmäisenä syntyivät siniset sukat. Sukat on tehty 28 silmukalla ja mittaa kantapäästä varpaisiin tuli 11,5 cm. Nämä ovat varmasti liian isot pienelle keskoselle, mutta ehkä näillekin käyttäjä löytyy. Hoidetaanhan keskolassa myös muita tehohoitoa vaativia vastasyntyneitä.

Punaisista sukista tein pienemmät ja neuloin ne 24 silmukalla. Mitta kantapäästä varpaisiin on 9 cm ja vastaa ehkä paremmin ajatusta pienen keskoslapsen sukasta.

Kolmannet sukat tein vaaleasta langasta, jota piristämään lisäsin ruskeita raitoja ja vihreän kantapään. Nämä neuloin alkuun 28 silmukalla, mutta kantapään jälkeen kavensin silmukkamäärän 24 silmukkaan. Kantapää-varvasmitta on 10 cm.

Nyt on opeteltu perusvillasukan neulominen ja kantapään teko. Pitäisiköhän seuraavaksi lisätä haastavuutta hankkeeseen ja etsiä netistä uusi ohje ja malli!

Liian suuret lapaset

Uuden harmaata ja vaaleaa lilaa olevan välikausihaalarin kaveriksi kaipasin sävyyn sopivia lapasia. Kun mamman vanhojen lankojen joukosta löytyi harmaata ja vaaleanpunaista lankaa, päätin uudestaan ryhtyä harjoittelemaan lapasten kutomista. Edelliset kutomani lapaset ovat olleet ahkerassa käytössä, vaikka ensialkuun en niihin ollutkaan oikein tyytyväinen.

Aloittaessani arvoin oikeaa silmukkamäärää. Jossain blogissa sattumalta törmäsin lukuun 40. Mallitilkkua en jaksanut neuloa ja vasta myöhemmin keksin, että olisin voinut ottaa mallia vanhoista lapasista, jotta koko olisi ollut sopivampi. Vahingosta viisastuneena ja virheestä oppineena ensi kerralla onnistun tässä paremmin. Opetuksena voisi olla, että kannattaa ensin suunnitella ja miettiä edes vähäsen ennen kuin ryhtyy toimeen...

Lankakin meinasi loppua kesken. Raitalanka ei olisi riittänyt enää yhteenkään raitaan ja harmaakin loppui niin, että peukalot tein eri kerästä. Kuvasta värieroa ei onneksi huomaa.

Lapaset langasta kuitenkin syntyi. Ovat vielä liian isot, mutta onneksi tyttö kasvaa ja varmaan myöhemmin niille on käyttöä. Sitä en kuitenkaan vielä tiedä minkä väristen haalareiden tai muiden vaatteiden kanssa ne tulevat käyttöön.

Tervetuloa, syksy!

Syksy tulee eikä kesän väistymiselle enää mitään voi. Äidin täytyy siis varmistaa, että minimimmillä on lämpimät ulkovaatteet kylmempiäkin kelejä varten.

Vime kevään välikausihaalari oli jäänyt pieneksi ja kaupasta haettiin uusi, jossa väreinä vaalea liila ja harmaa. Haalarin alle ompelin harmaasta fleecestä sävyyn sopivan kaulurin, niin saa kylmä tuuli rauhassa puhaltaa lehtiä alas puista. Kauluriin otin mallia joskus aikaisemmin ompelemastani kaulurista. Kiinnitys on niskan takana tarranauhalla.