Keväinen essumekko kuopukselle

Pari vuotta sitten esikoisen ollessa taapero näin jollain suloisella lapsukaisella essumekon ja ihastuin sen yksinkertaisuuteen. Ajattelin, että jospa tuon saisi käteensä ja piirtäisi siitä kaavat. Nyt olivat Ottobren tekijät lukeneet vanhoja ajatuksiani ja lehdestä 1/2012 löytyi valmiit kaavat kyseiseen malliin.

Kuopuksen essumekon (koko 80) kankaaksi valikoitui Ikean lastenkankaisiin kuuluva limenvihreä hippo-kangas, jota olin hamstrannut kolmen metrin pätkän joskus ohikulkiessani, kun ihastuin sen kuosiin. Samaa kangasta löytyi myös punaisena, jonka myös nappasin joku toinen kerta ohi kulkiessa mukaan. Ajatuksena olisi ehtiä ommella isosiskolle samanlainen essumekko punaisena. Saa nähdä miten käy.

Ottobren mekko oli tehty kaksipuolisesti käytettäväksi ja reunat huoliteltu poikkeavan värisellä vinokaitaleella. Yksinkertaistin mallia ja valitsin vuorikankaaksi vanhaa lakanakangasta. Kanttauksetkin jätin tekemättä ja huolittelin reunat vihreällä tikkauksella. Napit korvasin kam- nepeillä.

Essumekko oli nopea ommella ja yksinkertainen tehdä. Kaksi kankaanpalaa ommellaan oikeat puolet vastakkain, käännetään kääntöaukon kautta ja huolitellaan reuna tikkauksella. Nepit paikoilleen, ja mekko on valmis. Sain myös vihdoin korkattua Ikean suloisen lastenkankaan. Samalla idealla voisi tehdä lisää kesämekkoja legginsien kanssa käytettäväksi. Kävisiköhän kankaaksi joustofrotee, niin ei tarvitsisi silittää...

 

Lautapelin askartelua

Murunen ihastui ystävän luona lautapelin pelaamiseen. Nopan heittäminen oli kivaa. Kauppareissulla etsin Prisman leluhyllystä sopivan hintaista ja riittävän yksinkertaista peliä. Kun mieluisaa ei löytynyt, päätin yrittää tehdä pelin itse.

Pelin ideana on noppaa heittämällä siirtyä aina seuraavaan vapaaseen nopan luvun osoittamaan väriin. Päästäkseen maaliin tulee saada väriksi vihreä, punainen tai sininen, eli 1, 3 tai 6, Salaman, Sallyn ja taustavärin mukaan. Ensimmäisenä maaliin päässyt voittaa pelin ja nuorin pelaajista saa aina aloittaa. Pelin säännöt keksin ihan itse. Nämä ovat riittävän yksinkertaiset kolmevuotiaalle ja kun peli ei kestä kovinkaan kauaa, niin kärsivällisyyskin riittää. Paitsi silloin, kun äiti on voitolla...

Pelin askarteluun käytin palan valkoista pahvia ja pieniä värillisistä papereista leikattuja ruutuja. Salaman ja Sallyn kuvan kopion kirjasta. Vaaleanpunaista paperia ei tullut vastaan, joten käytin alleviivaustussia. Liimasin liimapuikolla palaset pahviin. Pelinappulat rypistin värillisistä paperineliöistä ja noppa löytyi jostain laatikkojen kätköistä. Noppa tuntui lentävän välillä milloin minnekin, pääsääntöisesti lattialle, joten nopan pysymiseksi paremmin pöydällä taittelin paperisen noppalaatikon. Vartissa koko peli oli valmis ja päästiin pelaamaan. Ensimmäisen pelin voitti isä, murunen tuli toiseksi ja äiti jäi ihan viimeiseksi.

Nasuna penkkareihin

Penkkariauton lavalle haluttiin pukeutua Nalle Puhin rakkaaksi ystäväksi Nasuksi. Possun nenä löytyi kaupasta, mutta korvat päätettiin ommella ja askarrella ihan itse.

Pipon päälikangas, vaaleampi vaaleanpunainen college, löytyi valmiina kaapista. Korvien tummempi pinkki joustofrotee ostettiin Eurokankaan palalaarista. Samasta kankaasta tehtiin myös pipon vuori, jotta pipo olisi vähän lämpimämpi, jos penkkaripäivänä yllättää kovat pakkaset ja kylmä viima. Korvien sisään ommeltiin kaksi kerrosta tukevaa vadelman väristä verhokangasta ja vanua. Lisäksi korvien sisään pujotettiin suikaleet muovisen keksipurkin kannesta, jotta saatiin korvat pysymään tukevasti pystyssä, vaikka vähän tulisi hypittyä ja pompittua.

Kaava syntyi sitä mukaa, kun työ eteni. Samoin ompeluideat... Sovittamalla ja kokeilemalla ja vähän välillä muokkaamalla syntyi päähän istuva pipo ja korvat. Korvat ommeltiin kiinni ensin vähäsen, sitten vähän enemmän ja vielä enemmän ja vähän edestä ja takaa ja joka puolelta, jotta lopputulos oli ompelijaa ja käyttäjää tyydyttävä. Ompelija taisi olla se kriittisempi osapuoli.

Loppu hyvin kaikki hyvin? Se selvinnee torstaina, kun ajot on ohi ja nähdään pysyikö pipo päässä ja korvat pystyssä koko ajelun ja hulinan ajan.

Täytyyhän tytöllä tanssihame olla

Ilmoitin minimimmin 3v. lastentanssiin samaan ryhmään naapurin tytön kanssa. Kun olimme sopimassa kimppakyydistä mainitsi ystäväni tyttärensä uudesta tanssihameesta. Tunsin itseni aika onnettomaksi tapaukseksi, sillä minulla ei ollut tullut mieleenkään, että jo ensimmäisellä tunnilla pitäisi olla tanssihame. Onneksi kaapista löytyi puhtaana yksi ohut puuvillahame, joka sai luvan kelvata ensihätään.

Äidille tuli kiire ommella tytölle tanssitunnille sopivat vaatteet. Muilla tanssijoilla oli balettipukuja tai vastaavia, joten sille linjalle lähdettiin. Kankaat hain Jätti-Rätistä. Kaavana käytin Ottobre-lehden 3/2011 uimapuvun kaavaa kokoa 104, johon lisäsin frillahihat jostain kesämekon kaavasta ja pääntietä pienentämään kuminauhakujan. Pääntien kanssa oli muutenkin ongelmia. Kuminauhakujaan päädyin, kun olin kolmannen kerran purkanut framilonilla rypytetyn taitteen... Ensimmäinen kerta, kun käytin framilonia ja meistä ei ainakaan vielä tullut ystäviä.

Lopputulos yllätti lopulta itsenikin. Puvusta tuli sopiva, istuu riittävän hyvin ja hame sopii siihen mainiosti. Henkkamaukasta tarttui mukaan vielä tossut ja vaaleanpunaiset säärystimet, ja niin on tanssityttö valmis. Ja äiti päässyt toteuttamaan itseään vaaleanpunaisen unelman kera.

Lopuksi on vielä todettava, että värivalinta syntyi kangaskaupan valikoimien mukaan. Vaaleanpunainen ei ollut suunnitelmissa, mutta vaihtoehdotkin olivat aika vähissä. Hintaa puvulle ja hameelle tuli lopulta alle 5€.

Housut ja toisetkin...

Ripeästi kasvava tyttäremme sai taas housuja pidemmillä lahkeilla. Vyötäröstä koko on sama kuin on ollut jo pitkään...

Housujen kankaat tuli leikattua odottamaan sopivaa ompeluhetkeä jo joskus itsenäisyyspäivän tietämillä, mutta muut kiireet pitivät pois ompelupuuhista tähän asti. Välissä sentään ehti valmistumaan joulupakettien laudeliinat :)

Oli mielenkiintoista ommella housuja valmiiksi leikatuista kankaista, kun en muistanut millä kaavalla ne oli tehty, oliko lahkeisiin tarkoitus laittaa taite vai resori, ja oliko vyötäröllä riittävä vara taitetta ja kuminauhakujaa varten vai olisiko pitänyt tehdä erillinen vyötärökaitale... Päättelisin valmiiden housujen mallista, että kaavana olisi ollut Ottobre-lehden 4/2011 Superstrech farkkulegginsien kaava ilman taskuja, koko 98 (lahkeet 104). Ihan käyttökelpoista kapoista housua kuitenkin valmistui.

Violetti pehmeä velour on Eurokankaasta ja harmaa college Jätti-Rätistä.

Pehmeitä paketteja pukilta

Halusin muistaa ystäviä itsetehdyillä joulutervehdyksillä. Joulupukin paketteihin päätyi tänä vuonna itse painettuja laudeliinoja.

Laudeliinat on painettu puolipellavaan, jota ostin Linnan Palasta Raisiosta. Kangas oli tarkoitettu laudeliinaksi, joten leveys oli valmiiksi sopiva ja ompelin taitteet vain kahdelle sivulle. Taitteiden lisäksi ompelukonetta käytin ripustuslenkkien kiinnittämiseen.

Painokuvaksi valitsin söpöt hauvat, sillä yksi paketti laudeliinoja meni tuoreeseen koiraperheeseen ja muut saivat liukuhihnatyönä saman kuvion. Pakettiin tuli yksi laudeliina, jossa sininen isompi hauva ja toinen laudeliina, jonka kuvana oli pienempi punainen hauva ja tassun jäljet. Kokeilukappaleeseen painoin pienet ruskeat jalanjäljet, mutta ne näyttivät enemmän likatahralta kuin siistiltä painokuosilta, joten ruskea ja jalanjäljet jäivät pois virallisista kappaleista. Painovärit ja sapluunat on ostettu aikoinaan Sinooperista.

Tosi helppo neulebolero lapselle

Suuri Käsityö -lehden kesänumerossa 3/2011 oli raikas keltainen bolero lapselle, josta varastin idean talvisempaan pehmoisen lämpöiseen boleroon.

Ohje on helppo: Kudotaan 43 silmukalla 3o 3n joustinneuletta, jossa alussa ja lopussa 2o. Kappale on suorakaiteen muotoinen. Kolmevuotiaalle vajaa metrin mittaiselle prinsessalle tein noin 40 cm korkean. Ohjeessa koko 115/125 olisi ollut 50 cm.

Bolero kootaan taittamalla se kahtia taitosreuna ylöspäin ja ompelemalla sivusaumoista alhaalta päin yhteen noin 10 cm. Toisen sauman alareunaan tehdään lenkki nappia varten ja toiseen saumaan ommellaan nappi.

Lankana on harmaa Novitan Softy, joka on neulottu kasin puikoilla.

Puikoilta valmistunutta

Vaaleanpunainen Novitan wool-lanka houkutteli lankakasassa neulomaan lapasia. Kauppareissulla mukaan tarttui vielä vaaleanpunainen kerä Novitan Nalle kukkaketo-lankaa, jolla neuloin vihertävät raidat ja tummemman vaaleanpunaiset ja pinkit osat. Silmukoita kolmevuotiaan lapasissa on 36.

Siniharmaat vauvalahjasukat on tehdy isoäidin langoista 30 silmukalla. Makkarat sukkien ja lapasten varsissa tuntuu olevan tällä neulojalla nyt vakiona.

Villasukkavauhdissa...

Edellisestä vauvalahjasta sain idean kutoa muillekin vastasyntyneille sukkia. Nämäkin sukat toimitettiin pienten varpaiden suojaksi osana isompaa pakettia.

Langat isoäidin jäljiltä, malli oma.

Pientä lämmittävää talven varalle

Ystävälleni syntyi suloinen poikavauva joku aika sitten. Kauppareissulla etsin sopivaa vauvalahjaa, mutta mitään juuri hänelle sopivaa ei osunut sillä reissulla silmään. Päätin siis yrittää tehdä itse jotain paketissa lähetettävää.

Kodin kangasvarastojen kätköistä silmiin pisti pehmoinen harmaa resori. Jätti-Rätistä ostettua kangasta olin aikaisemmin käyttänyt isosiskon leggareissa ja siitä oli jäänyt riittävä pala pieneen paitaan ja housun resoreihin. Housujen farkun värisestä collegesta olin tehnyt aikaisemmin farkkulegginsien kaavalla jatkuvasti käytössä olevat housut.

Lahjapaketin paita on tehty Ottobre 4/2004 raglanhihaisen bodyn kaavalla. Kaava oli kokoa 80, mutta pienensin sitä noin kokoon 70. Housujen kaava on myös Ottobresta nro 4/2011. Paitaan halusin ommella jotain extraa, joten ompelin neppilistan raglanhihan etusaumaan. Sama teema toistuu housujen sivusauman merkissä ja koristenepissä.

Lahjaa täydensin isoäidin lankavaraston siniharmaasta villalangasta neulotuilla makkaravillasukilla, joissa on pari harmaata raitaa piristämässä.