Villahousut NB-kokoa

Kulkiessani Prisman lankahyllyn ohi löysin alekorista Novitan beigeä Huopanen villalankaa tarjouksessa, joten pitihän sitä kerä napata mukaan.

Kerästä syntyi NB-kokoiset villahousut tiuhtisten ohjetta mukaillen, ohjeen olen löytänyt Kestovaippainfon keskustelupalstalta. Lankaa jäi vielä sen verran, että toiset lyhytlahkeiset villikset voisi vielä siitä saada.

Verskoja tarvitsee aina

Reilu viikko sitten, kun kelit muuttuivat syksyisemmiksi ja viileämmiksi huomasin, että pikkuneiti on kesän aikana kasvanut pituutta niin, että suurin osa housuista on jäänyt liian lyhkäisiksi. Ei se kesän helteillä sandaalit jalassa haitannut, että lahkeet olivat puoleen sääreen capri-mitoituksella, mutta syksyn lenkkarikeleillä näytti vähintäänkin huvittavalta. Niinpä äiti päätti ryhtyä toimeen ja ommella tytölle uusia housuja.

Aloitin urakan piirtämällä kaavat niistä ainoista sopivan mittaisista verskoista. Benettonin mukavan kapean malliset pöksyt kokoa 90. Tulipahan sekin testattua, että osaan piirtää valmiista vaatteesta toimivat kaavat.

Kotoa kaapista löytyi myös sopivat housukankaat. Ruskeaa velouria löytyi juuri sopiva pala verskoihin, loppu kankaasta siirtyi tilkkulaatikkoon. Ruskeaa tenceliä olin ostanut varalle vaippojen imuja varten ja päätin testata miten tencel toimii vaatteessa. Epäilen, että voi nyppääntyä, mutta on niin ihanan pehmoista, että täytyy kokeilla epäilyistä huolimatta. Nämä kankaat kannoin olohuoneen pöydälle odottamaan leikkaamista.

Kului päivä ja toinenkin, ja jouduin toteamaan, ettei mulla nyt riitä aikaa mihinkään ompeluihin. Joten kauppareissulla poikkesin lastenvaateliikkeessä ja ostin tytölle housut. Eihän sitä nyt sovi liian lyhyissä lahkeissa kulkea.

Seuraavana päivänä sitten nappasin kankaat käsiini, leikkasin kappaleet ja ompelin kahdet housut. Lahkeisiin laitoin kuminauhat, sillä lahkeissa on kasvuvaraa. Kumpparit voi sitten poistaa, kun jalat taas venähtävät.

Ei siinä ompelussa kauaa mennyt. Eikä ollut ensimmäinen kertaa, kun tarpeeseen päätän ommella, ostan kaupasta ja lopulta ompelen...

Pikkuruinen sisävaippa

Tulevalle pienokaiselle ompelin pikkuruisen NB-kokoisen sisävaipan. Kaavana käytin omaa kaavaani, joka aika pitkälle vastaa Imsevimsen äitiyspakkauksessa olleiden flanellettejen mallia.

Päälikangas ja sisäkangas ovat ruskeaa Kestovaippakaupan tenceliä, josta olen aikaisemmin ommellut vaippoihin imuja ja tykännyt kankaasta, sillä se imee hyvin ja on pysynyt todella pehmeänä kuumista ja useista pesuista huolimatta. Kiinteänä imuna tencelin sisällä on vielä mikrokuitufroteeta ja lisäkerros tenceliä. Jos vaipan imuteho ei pienokaisella riitä, niin olen suunnitellut ompelevani siihen vielä kiinteän läpän.

Kiinnitystä vaippaan en laittanut, vaikka neppejä joka puolelle tykkäänkin pihtien kanssa kiinnitellä. Näpsy tuntuu pysyvän hyvin tencelissä ainakin näin testivaiheessa, mutta käytäntö kertoo vasta myöhemmin loppuvuodesta tulisiko vaippaan sittenkin ommella tarra tai pari, tai pistää muutama neppari...

Kesähameita kierrätyskankaista

Vanhat Espritin farkut, jotka jäivät käyttämättä vääränmallisten ja rikkikuluneiden lahkeiden takia, saivat uuden elämän farkkuhameena. Leikkasin sisäsaumat auki, ratkoin haarasaumaa sopivasti ja katkaisin lahkeet polvien kohdalta. Lahkeiden pätkistä otin kangasta etu- ja takaosan kolmioihin. Ohjeen luin jossain vaiheessa täältä, mutta ohjetta en enää ommellessa muistanut kaivaa esiin...

Alkuperäinen idea oli tehdä tästä hameesta masutuubin kanssa äitiyshame. En kuitenkaan raaski leikata pois valmista vyötäröä ja vetoketjua, joten hame saa jäädä odottamaan hoikempia päiviä.

Kesähelteet tulivat ja kaikki vaatteet tuntuivat liian kiristäviltä ja puristavilta ja kuumilta. Resorista masutuubi ja helmaksi ikivanhan Vero Modan kietaisuhameen pätkä. Siitähän syntyi helposti ihan käyttökelpoinen äitiyshame kotikäyttöön. Masutuubin musta resori on ostettu Turun Jätti-Rätistä ja kaavaan otin mallia Suuren Käsityölehden (5-6/2010) äitiyssalsahameen masutuubista.

Raitavaippaa

Pikkuneitimme on kasvanut. En enää uskonut tarvitsevani isompia vaippoja, kun tuntuu, että housunlahkeiden perusteella kasvu tapahtuu vain pituussuuntaan. Viime vuonna ommelluissa tarravaipoissa alkaa kuitenkin säätövara jo olla viimeisillään, joten piti ommella pari uutta taskua vähän leveämmällä vyötäröllä. Vaipoissa olen edelleen käyttänyt samaa hyväksi havaittua KVY:n kaavaa, jota olen itse muokannut lyhentämällä siivekkeitä. Kaavan tulosteessa koko on L, mutta koska tulosteen tarkastusruutu 2 x 2 cm ei mitattuna ole kuin 1,9 cm, niin kaava on todellisuudessa jotain kokojen M ja L väliltä.

Kangas on lime-oliivi pulia, joka on hankittu Turun Jätti-Rätistä edulliseen 10€/m hintaan. Aikaisemmin en ole nettikauppojen pul-tarjontaa selatessani lime-oliivi-puliin ihastunut, mutta kotona kangas näytti jo paremmalta. Vielä parempi siitä tuli, kun sain valmiiksi pirteän raikkaat vaipat. Sisäkankaana on ruskeaa mikrofleeceä. Reisikuminauhat on ommeltu kujiin. Etutarrat on osin kiinnitetty vaipan siivekkeiden jatkoksi, jotta etuosa pysyy ohuempana vaatteiden alla. Tarrojen urospuoli on päällystetty fleecellä.

Vaipat otettiin heti käyttöön, joten en saanut kuvattua niitä samaan kuvaan. Kirkkaampi painos on kuvattu illansuussa ulkona, joten väritkin pääsevät paremmin oikeuksiin. Harmaampi vaippa pääsi kuvaan vasta myöhemmin yöllä ja on kuvattu sisällä, joten värit näyttävät kuvassa vähän vääristyneiltä.

Vaihtoehto lahjapaperille

Saimme kutsun naapurin pojan 2-vuotisjuhlille. Halusin ommella jotain lahjaksi, mutta aika ja ideat loppuivat kesken. Tässä lopputulos: Päivänsankari sai lahjaksi Lego Dublo poliisiauton lelukassissa.

Kankaat löytyivät valmiina kotoa. Olisin halunnut tehdä kassin tummansinisestä kankaasta, mutta sopivaa tukevaa kangasta ei löytynyt ja piti tyytyä ruskeaan. Ruskea kangas on aikanaan ostettu sängynpäällistä varten, josta osa jäi ompelijalta käyttämättä. Painettu mansikka-auto valkoisella pohjakankaalla on Ikean lastenkankaita, josta tein minimimmin huoneeseen verhot. Kankaassa on paljon erilaisia mitä kummallisempia autoja - porkkana-auto, kahvikuppiauto, kenkäauto...

Kassin mitotin legolaatikon mukaan niin, että paketti mahtui hyvin lahjakassiin. Tein kassiin sisäpuolelle neppikiinnitteisen taskun pikkuleluille. Kassin saa suljettua kahdella nepillä.

Toivottavasti kassille on käyttöä. Jos ei pikkuherran lelu- tai kylä- tai uimakassina niin sitten äidin varakauppakassina... Miksei mansikka-autolla voisi huristella vaikka kesätorille mansikka- ja herneostoksille!

Tumput ja kevätpipoja

Kevättyöt pihamaalla lumien sulattua ovat vieneet oman aikansa, joten bloginikin on viime aikoina elänyt hyvin alkanutta hiljaiseloa. Maasta esiin tulevat tulppaanin alut ja ensimmäiset hennon valkoisena kukkivat krookukset ovat innostaneet puutarhatöihin. Syksyllä piilotin pihanurmen alle ja kukkapenkkeihin 50 tulppaanin sipulia ja niistä on jo 28 paikallistettu :) Saa nähdä pääsenkö ihastelemaan keväämmällä tulppaaneja vai ehtivätkö pihalla liiankin hyvin viihtyvät rusakot tuhota kasvatusurakkani ennen sitä.

Minimimmi ei pidä talvirukkasista. Tämä on tullut esille jo useaan otteeseen talven mittaan, kun ei pieni puolitoistavuotias saanut paksuilla rukkasilla kiinni lapioista eikä muistakaan leluista. Kun pahimmat pakkaset olivat ohi luovuin rukkasista ja minimimmi sai käteensä villatumput, ja samalla pihallakin alettiin viihtyä selvästi paremmin.

Lumi- ja loskakeleillä tumpuilla oli vaan tapana kastua aika pian läpimäriksi, joten niitä piti kutoa lisää. Edelliset lapaset olin kutonut joskus yli 20 vuotta aikaisemmin ja muutaman kerran sain miettiä miten saisin tumput kudottua, kun en pikaisella haulla löytänyt netistä mitään hyvää ja yksinkertaista tumppujen ohjetta. Ihan tumpuilta ne kuitenkin valmiina näyttävät ja käytössäkin ovat olleet toimivat, vaikka lankojen päättelyitä sainkin jo kertaalleen korjata... Lankana kirkkaanpunainen villalanka isoäidin lankavarastoista.

Keväällä auringon lämmittäessä varsinkin iltapäivisin tarvitaan jo ohuempia pipoja ja paksut toppalakit saa pakata odottamaan seuraavaa talvea. Neliöpipot syntyvät kiireessäkin nopeasti ja ovat ihan vekkulin näköisiä pienellä neidillä. Bamburaitamyssy on valmistunut jo aikaisemmin, materiaalina Myllymuksujen ihanan pehmoinen raidallinen bambupuuvillafleece. Samaa kangasta löytyy myös liivimekosta ja yövaipasta. Vaalea kitinvärisestä velourista ommeltu myssy sai ilmettä piristämään vaaleanpunaisen sydämen. Aplikaation puuvillacollege on ostettu Kangastukusta ja velour on samaa Kestovaippakaupan kangasta, mistä ompelin kaksospojille potkarit.

Kengurupotkarit kaksospojille

Äidin hellässä hoidossaon poikasten turvallista varttua,
kengurun pussissa suojassa
alkaa elämänkokemusta karttua.

Ystävälleni syntyi muutama viikko sitten pienet kaksospojat, joille ompelin lahjaksi kengurupotkarit. Ihastuin jo aikaisemmin käyttämääni kenguruaiheeseen, jonka löysin lasten värityskirjasta. Nyt pääsin käyttämään kuvaa kaksospoikien potkuhousuissa.

Potkuhousujen kaavana olen käyttänyt Ottobre-lehden 6/2007 kaavaa Potkuhousut keskosvauvalle. Lehdestä löytyy kietaisunuttu, liivihame ja potkuhousut koosta 40 alkaen. Kengurupotkarit ovat kokoa 50 ja 56. Vanhempi pojista on puolet suurempi kuin pikkuveljensä. Ajattelin, että jos kokoero ei tasaannu ihan heti, niin samankokoiset potkarit ei välttämättä pojille sopisi.

Vaalea kitinvärinen velour on Kestovaippakaupasta. Vaaleansininen velour, ruskea resori ja ruskeat kam-nepit on Pikku-Auringosta. Limenvihreä velour on Jätti-Rätistä.

Öttömönkiäisvaippa ja minimimmin mamman neppari-imu

Ihana ystäväni lainasi meille kakkosautoon turvaistuimen! Kiitokseksi hänelle ompelin perheen pienokaiselle taskuvaipan ja siihen sopivan minimimmin mamman neppari-imun.

Taskuvaipan (koko M) öttömönkiäiset kuosia löytyi kaapista vielä vaipan verran. Sisäkankaaksi valitsin pehmoisen ruskean mikrofleecen. Kankaat on tilattu aikanaan Myllymuksuilta. Taskun kaavana on käytetty omaa kaavaani, joka pohjautuu pitkälti KVY:n vaippakaavaan (tarkemmin täältä). Tasku kiinnitetään sivuista ruskeilla kam-nepeillä, jotka on haettu Naantalista Pikku-Auringosta.

Koska pienokainen on vasta viisikuukautinen, päätin lisätä vaipan etuosaan vielä nepparit, joiden avulla vaipan korkeutta voidaan säätää. Näin toivottavasti vaippa saadaan käyttöön hieman aikaisemmin.

Minimimmin mamman neppari-imuun valitsin tällä kertaa kuorikankaaksi ihanan pehmoisen ruskean tencelin, jota olen tilannut Kestovaippakaupasta. Olen käyttänyt tenceliä aikaisemmin neppari-imuissa ja materiaali on pysynyt erittäin siistinä ja pehmoisena kovasta käytöstä ja kuumista pesuista huolimatta. Imuun laitoin kaksi läppää, joista sisemmän materiaalina on kaksinkertainen mikrokuitufrotee ja ulomman materiaalina kolminkertainen bambu (bambu-puuvilla-polyesteri 60-20-20). Kiinnitys kahdella kullanvärisellä kam-nepillä.

Toivottavasti vaippa on mieluinen lahja, joka tulee ahkeraan käyttöön :)

Talvimyssy ja tuhannen kävijän raja rikki

Kiitos kaikille teille lukijoille! Tänään on mennyt blogissani tuhannen kävijän raja rikki, vaikka edellisestä kirjoituksesta on jo aikaa. Hiihtoloma, minimimmin korvatulehdus ja muut viime viikkojen kiireet ovat vähentäneet ompelukoneen äärellä vietettyä aikaa. Ja sekin aika, minkä olen koneen äärellä istunut on mennyt vanhojen ompelusten korjaamiseen. Pilvitunikan ensimmäinen versio sai uuden kauluksen ja neppari-imu uuden kuoren, ystävälle valmistui liivinsuojia ja taskuvaipan takakumppari tuli korjattua... Laskurin otin käyttöön helmikuun pilvitunikapostauksen yhteydessä.

Jotain uuttakin olen saanut kiireestä huolimatta aikaiseksi. Ennen hiihtolomaa varauduin Lapin yli 30 asteen pakkasiin ompelemalla minimimmille talvimyssyn Ottobren 4/2004 lakin kaavaa mukaillen. Lakin ulkopinta on Irticosta ostettua ulkoilukangasta ja vuorena käytin minimimmin isän vanhaa pesussa huopunutta villapaitaa. Lämmikkeeksi laitoin näiden väliin vielä 2 kerrosta vanua. Lipan tukena on käytetty kerros vanua, joka on kiinnitetty Ikean sy-silitysnauhan avulla. Mustat nauhat on myös Irticosta.