Suklaanruskeaa ja pilviä

Joulukiireiden hellitettyä keksin viimein mihin halusin käyttää Ikasyristä tilatun ruskean pilvikankaan - tytön tunikaan. Ruskeasta resorista syntyivät samalla myös legginsit ja kypärämyssy.

Pilvitunika on tehty Ottobre 4/2004 raglanhihaisen bodyn kaavalla kokoa 80. Bodyn alaosan muokkasin suoraksi ja hieman alaspäin leveneväksi. Tunikaa olisi voinut leventää paljon enemmän, jotta se ei olisi niin tyköistuva ja istuisi paremmin myös vaipan kanssa. Kauluksesta tein talvea ajatellen korkean, mutta tunikan tyyliin sopisi varmaan paremmin matalampi kaulus.

Kypärämyssy on tehty Pikku-Auringosta ostetusta ruskeasta resorista. Kaavana on käytetty Ottobren lohikäärmelakin ilmaiskaavaa koko 46. Kypärämyssy oli nopea ja helppo tehdä, näitä täytyy tehdä lisää sitä mukaa kun tyttö kasvaa :)

Ruskeat legginsit noudattavat tuttua ja turvallista linjaa, eli tein ne L&B legginsien pohjalta piirrettyillä kaavoilla.

Joulupaketteihin paita ja minimimmin mamman neppari-imu

Joulukiireiden ja touhujen keskellä löysin pienen hetken aikaa, jonka käytin lahjaompeluksiin. Naapurin 1,5 v. pojalle ompelin turkoosin askelpaidan. Turkoosi kangas on Jätti-Rätin resoria ja tummansininen resori on tilattu aikanaan Kangastukusta. Mariininsininen kangasväri ja jalanjälkisapluuna on ostettu Sinooperista. Kaavana käytin Ottobre 6/2009 Nighl Owls paidan kaavaa.

Pakettiin päätyi myös minimimmin mamman neppari-imu. Tällä kertaa päälikankaana ulospäin leppäkerttukuvioitu vaaleansininen flanelli ja sisäpuolella vaaleansininen yksivärinen flanelli. Imuina perinteisesti 2 kaksinkertaista bambuläppää ja mikrokuituimu kaksinkertaisesta mikrokuitufroteesta.

Minimimmin mamman neppari-imut osa II

Pikkujoulujen jälkimainingeissa valmistui muutama minimimmin mamman neppari-imu. Ensimmäinen minimimmin mamman neppari-imu on toiminut hyvin - nopea kuivumaan ja helppo käyttää, kun kaikki osat valmiiksi samassa paketissa - joten päätin ommella niitä muutaman lisää.

Näissä imuissa on kuorikankaana kaksinkertainen valkoinen flanelli. Kuvassa alimpana imukerroksena on mikrokuitufroteeläppä kaksinkertaisesta kankaasta. Mikrokuidun päällä on kaksi bambuläppää, joissa kummassakin kaksi kerrosta bambufleeceä. Imu suljetaan kahdella kam-nepillä.

Turhien paksujen saumojen välttämiseksi kaikki reunat on ommeltu saumurilla. Imujen reunat on osin porrastettu, jotta ne istuvat vaippaan paremmin eivätkä imut erotu niin selvästi vaatteiden alta. Pikkujouluista ja tonttulakin ompelusta muistuttavat imujen saumojen punaiset ompelukoneen langat...

Rattaiden kurasuoja

Syksyn kurakeleillä ja puistoreissuilla huomasin, etteivät vaaleat rattaiden kankaat ole sopivat, kun tytön haalarit ja kengät ovat hiekkaiset, märät ja likaiset. Muutenkin rattaiden lehtikuvio alkoi kyllästyttää. Turusta Irticosta löysin sopivaa oikean väristä ja edullista (1 €/m) ulkoilukangasta, josta päätin tehdä vaunuihin uuden istuinsuojan. Samasta kankaasta ajattelin vielä joku päivä ompelevani suojan myös autoon takapenkille. Vaalean beiget auton penkit eivät taida muuten pysyä siistinä lapsiperheessä...

Rattaiden suoja on tehty kaksiosaiseksi, erillisinä ovat istuinosa ja kenkäsuoja. Istuinosaan tein turvavaljaille sopivat aukot selkäosaan ja eteen keskelle. Istuinsuoja kiinnitetään ylhäältä lenkeillä vaunuissa oleviin nappeihin. Kenkäsuoja kiinnitetään yläosasta nepparilla ja kuminauhalla jalkatason ympärille.

Nyt voi rauhallisin mielin lähteä minimimmin kanssa kuralätäköihin pomppimaan ja hyppimään ja likastamaan vaatteet, ja sen jälkeen kaikesta sotkusta huolimatta nostaa tytön irvistämättä takaisin rattaisiin.

Minimimmin mamman neppari-imu

Eräänä yönä valvoessani flunssaisen pikkuneidin kanssa pohdin miten saisin tehtyä sellaisen imun taskuvaippaan, joka olisi nopea kuivumaan myös narukuivatuksessa, jossa olisi valmiiksi mukana jo riittävä määrä bambu- ja mikrokuitufroteekerroksia ja joka olisi niin yksinkertainen, että kuka tahansa lapsen hoitaja osaisi tarvittaessa täyttää kuivaustelineeltä taskuvaipat käyttövalmiiksi.

Ensimmäinen vaatimus oli nopea kuivuminen, sillä meillä ei ole kotona kuivausrumpua, vaan kaikki vaipat ja imut kuivataan narulla. Tämän takia vaipassa ei saa kiinteästi olla kuin enintään kolme kerrosta imukangasta päällekäin.

Käytän minimimmillä taskuissa tällä hetkellä imuina vähintään 3 kr mikrokuituimua ja 4 kr bambufleeceä, joten ainoa keino saada riittävästi ohuita imuja oli käyttää useita erillisiä läppiä. Vaippaan tuli siis kolme ohutta läppää, kaksi kaksinkertaisesta bambufleecestä (bambu-polyesteri) ja yksi kolminkertaisesta mikrokuitufroteesta.

Kaikki läpät on kiinnitetty imun kuorena toimivan kaksinkertaiseen joustofroteeseen samasta kohdasta viuhkamaisesti. Tällöin kaikki tarvittavat imut on valmiiksi samassa paketissa oikeassa järjestyksessä eikä kuivausnarulta tarvitse aina etsiä sopivia imupareja eri materiaaleista. Joustofroteekuori suljetaan läppien ympärille kahdella kam-nepillä. Näin saadaan yksinkertainen ja helppokäyttöinen imu. Taskun täyttäjän tulee tietää ainoastaan, että nepit suljetaan ja ne tulevat vaipan ulkokuorta vasten.

Pesun jälkeen vaippa pääsee testikäyttöön ja jos on toimiva, niin näitä voin helposti tehdä lisääkin. Vanhatkin imut voi ommella yhteen erilaisten imukuorien sisään :)

Norsuhuppari sai nepit

Odotetut ruskeat kam-nepit saapuivat kotiimme ja päätyivät norsuhuppariin. Nyt on koko asukokonaisuus valmis käytettäväksi. Hupparin kasvuvara taitaa vaan riittää kauemmin kuin vaaleanvihreän haalarin, joten jossain vaiheessa täytyy varmaan ommella haalarista seuraava koko hupparin kanssa käytettäväksi...

Norsuja haalarissa ja hupparissa

Ottobre-lehden (6/2009) Mustikka-haalarin innoittamana päätin ryhtyä opettelemaan haalarin ompelemista. Kun löysin vielä sopivan edullista vaaleanvihreää velouria, niin päässäni alkoi hahmottua minimimmille haalarit ruskeilla resoreilla ja taskuilla. Haalareiden seuraksi tarvitaan tietenkin tähän aikaan vuodesta jotain pitkähihaista. Kun huppareita on tullut tehtyä, niin päätin ommella vielä yhden hupparin hyväksi koetuilla kaavoilla (mukaillen Ottobre 3/2009).

Haalarin (koko 80) kankaana on Jättirätin vaaleanvihreää velouria (4,80 €/m), suklaanruskea resori on ostettu Pikku-Auringosta ja luonnonvalkoinen puuvillacollege Kangastukusta. Norsut on painettu Sinooperista mukaan tarttuneella sapluunalla ja väri on ostettu Muovitukusta. Vetoketjun hain Irticosta.

Hupparissa (koko 80) on samat materiaalit kuin haalarissa. Etukappaleet ja takakappale ovat luonnonvalkoista puuvillacollegea, hihat ja huppu ovat vaaleanvihreetä velouria ja hupun vuoressa, hihansuissa ja tehosteissa on käytetty suklaanruskeaa resoria. Etukappaleesta puuttuu vielä ruskeat kam-napit, jotka on tilattu, mutta vielä matkalla meille...

Haalarin pääntien ja hihansuut viimeistelin ruskealla resorilla ja ompelin kaksoisneulalla. Kun jatkoin kaksoisneulan käyttöä vielä hupparissakin, onnistuin vääntämään kaksoisneulan toisen neulan ja tällä hetkellä uusi kaksoisneula on ostoslistalla. Onneksi olin saanut haalarin tuplasaumat jo ommeltua. Haalarin takasauman saumavaraan kiinnitin tuotemerkin, joka on tulostettu silityspaperilla valkoiseen kankaaseen. Lapun toiselle puolelle silitin vielä kokomerkinnän.

Haalarin tasku tehtiin ohjeen mukaan ompelemalla syötelanka taskun saumavaraan, kiristämällä syötelankaa pahvisapluunan päällä ja silittämällä taskun saumavarat sapluunan mukaisina. Yllättävän helppoa, vaikka ensilukemalla en olisi uskonut.

Kangasvärien käyttöä tulee vielä harjoitella. Hupparin norsujen reunat eivät ole tarkat, sillä väriä pääsi sapluunan alle. Taisin innostua liikaa painamisesta ja käyttää liikaa väriä tupsuttimessa. Myöskin taskut tuli ommeltua väärin päin, sillä suunnittelin norsujen olevan valmiissa haalareissa kärsät vastakkain, mutta haalareita kasatessa huomasin norsujen katsovan poispäin toisistaan.

Valmis haalari istuu minimimmille hyvin, sillä on mukavan kapea malli meidän hoikalle neidille. Tämän haalarin jälkeen seuraavan osaan jo tehdä toivottavasti vähemmällä purkamisella :)

T-paitoja painamaan

Isänpäivälahjoiksi painettiin t-paitoja. Isoisät ja isä saivat kaikki harmaat Dressmanin v-aukkoiset t-paidat, joihin oli painettu kangasväreillä käsiä ja jalkoja, sekä lisäksi silityspaperilla tehty onnitteluteksti. Tässä kuvassa isän paita, jossa isosiskojen kädenjäljet ja 1-v minimimmin jalanjäljet ikuistettuna paidan rintamukseen. Tekstissä tietenkin "Maailman Paras Isä!".

Pikkuneidin jalanjäljet olivat haastavat painaa. Jos oikea jalka onnistui, niin vasemman jalan jäljestä tuli suttuinen ja toistepäin :) Lahjoiksi varattiin neljä paitaa, joista kolmeen saatiin painettua riittävän siistit jäljet, että ne kehtasi antaa lahjaksi. Ylimääräinen paita suhruineen jäi isälle remonttipaidaksi...

Legginsejä hupparin sävyissä

Piparikukkahuppari sai kaverikseen kahdet legginsit. Toiset ovat oranssit ja toiset turkoosit tummansinisellä vyötäröllä. Oranssi ja turkoosi resori on ostettu Turusta Jättirätistä, turkoosien legginsien tummansininen vyötäröresori on Kangastukusta. Oranssin sävy ei ole ihan sama kuin piparikukkakankaassa, mutta ei riitele liikaa omaan silmääni.

Kaavana on käytetty samaa L&B legginsien (koko 80) pohjalta piirrettyä kaavaa, millä olen tehnyt aikaisemmatkin legginsit. Sekä hupparissa että legginseissä on sopivasti kasvuvaraa.

Piparikukkaa huppariin

Vajaa puolen metrin pala Myllymuksujen piparikukkajoustofroteeta riitti juuri koon 80 huppariin. Hupun vuorena, hihan resoreissa ja alareunassa on käytetty Kangastukun tummansinistä resoria. Valkoinen vuori hihoissa ja etu- ja takakappaleessa on alunperin ollut mainos-t-paita. Onneksi mainosteksti ei ollut yhtään isompi, niin sain paidan kankaan juuri ja juuri leikattua niin, ettei yhtään tekstiä tullut mukaan :) Hupparin kiinnitys on tummansinisillä kam-nepeillä. Tuotemerkki ja kokomerkintä on tehty silityspaperilla suoraan hupparin vuorikankaaseen.

Kaava on muokattu Ottobre-lehdestä (3/2009) ja sama millä tein aikaisemmin vaaleanpunaisen hupparin. Hupparin etuosan kietaisupaidan leikkauksen suoristin. Hihoihin ja alareunaan laitoin resorin. Lisäksi tein koko huppariin vuoren, sillä ajattelin joustofroteen olevan turhan ohut materiaali talvikäyttöön.

Vuoren lisääminen huppariin ilman mitään ohjeita oli haastava kokemus aloittelevalle ompelijalle. Hupun ompelin ensin väärässä järjestyksessä. Myös hihansuun ja alareunan resorit kiinnittäisin ensi kerralla toisin. Ehkä myös jo kolmannella kerralla tummansinistä resoria ommellessani muistaisin myös, että valkoiset saumurilangat eivät ole kaikkein siisteimpiä tummassa kankaassa...